Elämää Edinburgh'issa- pienistä vastoinkäymisistä Edinburgh'in lumoihin

kesäkuuta 14, 2017

Vajaa kolmen tunnin lento sateisesta Helsingistä sateiseen Edinburghiin meni nopeasti, olin niin väsynyt, että nukahdin ennenkuin kone edes oli ilmassa ja nukuin melkein koko matkan. Saavuimme unisina Edinburghin lentokentälle torstaina 8.6, aamulla klo 11 aikaan. Rinkat saimme matkaan samantien, kaivoimme sadetakit rinkoista ja lähdimme etsimään kyytiä keskustan suunnalle. Ulkona satoi kaatamalla. Otimme Airlink bussin (kulkee lentokentän ja keskustan väliä 24/7) keskustaan, bussilipulle hintaa tuli 4,5£/pää, matka kesti n. 25 minuuttia Waverleyn asemalle.

Koska oli vasta puolipäivä ja majoituspaikkamme huoneen sai vasta aikaisintaan klo 15, päätimme käydä syömässä läheisessä Pubissa keskustan tienoilla. Perus fish&chipsit upposivat hyvin ja hetken hengailtuamme pubissa, päätimme jatkaa matkaa jalkaisin pienestä vesisateesta huolimatta. Antin karttatietämyksen mukaan Pubilta olisi n. 1,5 km matka Destiny Student- Murano campusalueelle, josta olimme buukanneet huoneen viikoksi. Olihan nyt hyvä kävellä rinkka selässä ja totutella sen kantamiseen jokatapauksessa. Sade kuitenkin yltyi kaatosateeksi ja kävelymatka kesti ajateltua kauemmin campukselle, Olihan meillä toki sadetakit ja rinkkoihin oli jätetty sadesuojat päälle, MUTTA unohdimme suojata reppumme!

Pubin naistenvessasta bongattua

Campusalueelle oli hieman vaikea löytää (vasta kahden päivän oleskelumme jälkeen työntekijät pystyttivät ison kyltin kadulle, ilmeisesti muillakin oli vaikeuksia löytää alueelle). Perille päästyämme campuksen vastaanottotiloihin housut, sukat ja kengät olivat läpimärät sekä pikkureput, siinä vähän kylmissämme odottelimme huonettamme. Huonetta ei kuitenkaan kuulunut ja väkeä tuli paikalle ihan kaaokseen asti. Siinä vaiheessa, kun piti antaa passin numero täytettävään hotellin lappuun, huomasin, että olin unohtanut passini repun etutaskuun ja passi oli kastunut läpimäräksi, sivut liimautuneet yhteen, osa sivuista ihan kuprulla ja vettä tippui passin välistä. Pieni epätoivo siinä iski, ettäkö heti ensimmäisenä reissupäivänä passi olisi sitten mennyttä! Mitäs nyt? Kyselimme huonettamme, mutta se ei kuulema ollut edelleenkään valmis, vastaanottotiloissa odotellessamme yritimme pelastaa passiani kaikin keinoin. Antti haki kasan vessapaperia, tukki sitä joka sivun väliin moneen kertaan, laittoi passia kirjan väliin ja seisoi päällä yrittäen suoristaa ja kuivata sivuja. Vaikka olen hyvin rauhallinen ihminen, enkä pienistä hätkähdä, niin siinä vaiheessa, kun univelkaa on x-määrä jo viikkojen takaa, housut, sukat, kengät on märät ja kylmät, itse tärisee kylmästä, passi on pilalla, huonetta ei kuulu ja 20 muuta kiukkuista ihmistä odottaa ympärillä omaa huonettaan, niin oli olla itkupotkuraivarin paikka, ja teki mieli käydä sanomassa muutama valittu sana. Lähemmäs kolme tuntia odotettuamme, saimme vihdoin huoneeseemme avaimen.

Väsyneenä raahauduimme huoneeseemme ja saimme juuri levitettyä märät vaatteet ja tavarat ympäriinsä, kun huoneeseemme paukahti paikalle vieras mies omalla avainkortillaan! Mies oli sattumalta suomalainen ja muutaman sanan vaihdettuamme tämä mies ja Antti lähtivät vastaanottoon selvittämään tätä ongelmaa, itse en enää jaksanut, vaan halusin vain käpertyä peiton alle. Asian laita oli niin, että meille oli annettu väärä huone, mutta koska olimme jo tavaramme levittäneet huoneeseen, niin mies sai toisen huoneen ja me saimme pitää tämän. Hyvitykseksi henkilökunta tarjosi ilmaisia pyyhkeitä ja myöhemmän uloskirjautumisajan lähtöpäivälle ja vannoivat ettei kukaan muu enää tule huoneeseemme (sinänsä yhtä tyhjän kanssa, kun omat pyyhkeet olivat rinkassa ja meillä olisi aikainen lähtö kentälle ja huone pitäisi luovuttaa pois aikaisin jokatapauksessa). Murhetta myös aiheutti RAKAS siskoni, joka oli joutunut käärmeen puremaksi ja oli hypännyt sairaalaan ja päivystyksen väliä, ja ambulanssiakin oli soiteltu vastaan.

Raahauduimme vielä alkuillasta käymään ruokakaupassa kulman takana ja sitten kutsui yöunet. Kellonympäri nukkuminen teki kummasti terää ja tuntui, että tästä nyt sitten uutena ihmisenä uuteen nousuun, kunnes huoneessamme soi palohälytin! Kuului soivan myös jossain toisessakin huoneessa. Muistin lukeneeni, että palohälytyksestä napsahtaa extramaksua 250£, kiva! Hälytys kuitenkin lakkasi nopeasti, eikä mihinkään toimenpiteisiin tarvinnut ryhtyä, eikä meille tultu asiasta mitään sanomaan.

Yön kuivattamisen jälkeen passinikin alkoi näyttämään taas siltä, miltä pitäisikin, sivut olivat suoristuneet ja näytti päällisen puolin hyvältä, ei suurempia vahinkoja, nyt toivotaan, että passi hyväksytään viranomaisten taholta, pääsen maasta pois ja lentämään jenkkilään seuraavaksi!

Olimme tosiaan buukanneet majoituksen Edinburghin yliopiston campusalueelta, 1,5 km päästä keskustasta, campus toimii opiskelijoiden loma-aikaan kesähotellina. Meillä oli perushuone omalla wc/suihkukopilla, huone maksoi yöltä 52€. Meidän siivessamme oli 4 huonetta ja näillä huoneilla yhteinen pieni keittiö/olkkari, jossa sohvat, tv ja perus keittiövälineet. Huone oli perus opiskelijahuone, pieni, ei mitään ylimääräistä, mutta ajoi hyvin asiansa. Huoneeseen ei kuulunut pyyhkeitä, siivousta tai mitään ylimääräistä, keittiöstä löytyi imuri, jota saattoi lainata. Campusalue oli uusi, vasta kaksi vuotta sitten rakennettu ja toimi nyt toista kesää kesähotellina, ja tämän kesän majoituskausi oli vasta avattu pari päivää ennen saapumistamme, siitä ehkä johtui pieni kaaos toiminnassa. Työntekijöinä toimi opiskelijoita. Kaikista alkuvaikeuksista huolimatta, voin kyllä suositella kyseistä paikkaa, uusi viihtyisä campusalue (kaikki materiaalit uutta ja tavarat ehjiä), budjettihintainen, ilmainen wifi (joka tosin pätki välillä) ja kävelymatkan päässä nähtävyyksistä. Toki bussipysäkki löytyi vierestä ja yksittäisen bussilipun hinta oli 1,60£, tai 4£/päivälippu, mutta itse tuli käveltyä joka paikkaan.

Meidän huone

Keittiö/olkkaritilat

Mitään radikaalia muutosta ei tullut sääolosuhteisiin nähden Helsingistä lähdettyämme, täällä ihan samanlaiset kelit kuin Suomessa, +14...+18 asteen väliin lämpötilat ja vaihtelevasti sadetta/kovaa tuulta/auringonpaistetta. Ihan soppelit kelit kaupungilla kiertelyyn tai patikointiin!

Lähdimmekin heti palohälytyksen jälkeen tutkimaan päämäärättömästi kaupunkia, päädyimme Calton Hill'iin kävelemään ja pienen nousun päässä avautui nätit maisemat sekä uuteen että vanhaan kaupunkiin, sekä Arthur’s seatille. Kukkulalta olikin hyvä hahmoittaa kaupunkia ja itse Calton Hill’illä oli paljon vanhoja monumentteja tutkittaviksi.

Ylös Calton Hill'ille

Muistolaattatuolit ovat ihania, näin jossakin lapun, että esim. n.2500£:lla voi vuokrata
penkin 10 vuodeksi ja teettää laatan rakkaan muistoksi.

Calton Hill-huipulla

National monument

Portugalilainen tykki

Nelson monument

Näkymä Calton hill'iltä Arthur's Seat'ille

Maisema Calton Hill'iltä vanhaan kaupunkiin

Calton Hillistä laskeuduimme alas ja lähdimme kulkemaan vanhan kaupungin katuja pitkin. Edinburgh on sympaattinen ja kaunis kaupunki. Melkein kaikki kätevästi kävelymatkan päässä, jokapuolella vanhoja linnoja ja tiilirakennuksia, historiaa. Rakastan romanttisia, ruman kauniita rakennuksia ja niitä täällä riitti! Koko kaupunki tuntui olevan yhtä isoa linnaa ja kauniita puistoalueita siellä ja täällä, sekä ylänköjä kaupungin laidalla. Yhtään skottibaaritappelua ei tullut (vielä) todistettua!

Vanha hautausmaa, jonka läpi kuljimme

Skottiviskiä löytyi joka kulmalta

The Balmoral hotel

Edinburgh Castle

The Royal Mile

Princes Street Gardens'in ihanassa puistossa tuli kuljettua, oleskeltua ja vietettyä piknikkiä useampana päivänä. Se oli sopiva stoppi matkalla vanhaan kaupunkiin tai vanhasta kaupungista kävellessä takaisin campusmajoitukseemme.