Nuudeleita Rinkassa

Ulkomaille lähteminen pidemmäksi aikaa oli kummitellut mielessäni viimeiset 6 vuotta. Muutamia vuosia sitten olimme pahemman puoliskoni, Antin kanssa pohtineet myös mahdollisuutta muuttaa ulkomaille väliaikaisesti työkierron kautta, tuo maa olisi ollut Italia, mutta Antin vaihtaessa työpaikkaa, suunnitelma kuivui kasaan. Lomapäiviä tuli kuitenkin kulutettua reissatessa Euroopassa. Lyhyillä matkoilla lähtöpäivänä oli hirveä hinku arpoa lentokentällä paikka, minne jatkaisi reissua ja skipata koto-Suomi. Pariisista olisi ollut kiva ottaa luotijuna Lontooseen, Kossin saarella ollessa olisi voinut jatkaa reissua vaikka Kreikan puolelle, Milanosta olisi ollut mahtavaa jatkaa reilausta Firenzen ja Rooman kautta Napoliin ja Filippiineiltä olisi mieli tehnyt jatkaa saarihyppelyä jonnekin toiseen yhtä kauniiseen paikkaan, mutta kotiin oli tultava ja mielen valtasi tuo kauhea lomalta paluu ahdistus, kesti aina useamman viikon ennenkuin pääsi kiinni taas omaan arkeen tai sopeutui siihen. Eikö

Pienen pienestä pikkutytöstä lähtien, minua on aina kiehtonut se, mitä kaikkea tältä maapallolta löytyykään ja myös sen ulkopuolelta! Talvisin kirkkailla pakkaskeleillä puin päälle paksut talvihaalarit sekä muut vermeet ja tein lumihankeen sopivan kolon, johon hyppäsin makuuasentoon ja tuijottelin tähtitaivaalle (koska asuin maalla, ei läheltä löytynyt kaupunginvaloja, tai minkäänlaisia maantievaloja häiritsemään tähtien kirkkautta). Yritin aina bongata taivaalta tähdenlentoja ja ohilentäviä lentokoneita. Osasin nippa nappa lukea, kun lainasin kirjasto-autosta kaikki paksut avaruudesta ja tähtikuvioista kertovat teokset, jotka tosin olivat aivan liian vaikeaa tekstiä pikkutytölle luettavaksi, mutta tähtikuvio- kuvat sentäs ymmärrettäviä, joita sitten yritin kirjan avulla mallata itse tähtitaivaaseen, se tosin oli jokseenkin haastavaa (nykyään sitä pääseekin helpolla kun tähän(kin) asiaan on saatavilla kännykkään appsi!). Eniten etsin ja katselin taivaalta ohilentäviä lentokoneita,