Reissun viimeinen etappi- Japani!

Oli tullut se hetki, joka oli tuntunut niiiin kaukaiselta ajatukselta, ettei sitä edes ollut kummemmin miettinyt; nimittäin tämän maailmanympärimatkan viimeinen kohde: Japani! Japani oli minun 'hetken mielijohde', joka tuli mieleen juurikin sillä hetkellä, kun olimme varaamassa mannerten välisiä lentoja ja saimme vielä sumplittua 10 päivää muista maista Japanin reissuun.



Saavuimme Japaniin 4. Joulukuuta, iltamyöhällä, vähän ristiriitaisin tuntein. Niin, kyllähän tässä oli jo menossa jonkinmoinen surutyöprosessi, kun matka läheni loppuaan. Se oli jo oikeastaan hiipinyt pikkuhiljaa mieleen sitten Aasian saapumisen. Mielessä kävi, että lentoa Suomeen olisi voinut jopa aikaistaa, jotta saisi tuon kotiinpaluun jo ”pois alta”, sen verran stressiahdistusta ajatus aiheutti. Toisaalta ikävä läheisiä oli suuri, joten innolla odotti kaikkien läheisten näkemistä, mutta kuitenkaan ei olisi halunnut reissun vielä päättyvän! Päätimme kuitenkin sivuuttaa surkeat fiilikset toistaiseksi ja ottaa vielä kaiken ilon irti viimeisestä 10 päivästä maailmanympärimatkallamme!

Mitään suunnitelmia ei oltu tehty Japanin suunnalle, edellisiltana Hong Kongin päästä olimme kuitenkin sen verran tehneet ajatustyötä, että päätimme yöpyä Naritan lentokenttähotellissa (Narita Tobu Hotel Airport) ja jättää Tokyon tutkimisen viimeiseksi (Naritan lentokentältä Tokyoon tunnin junamatka) ja lähtisimme suoraan lentokentän juna-asemalta reilaamaan Kiotoon ja siitä jonnekin eteenpäin fiiliksen mukaan. Olimme jo ennen reissulle lähtöä Suomessa suunnitelleet, että hankimme Japaniin Japan Rail passit, mikä oli fiksua. Japan Rail passeja ei välttämättä saa Japanista ollenkaan ja Japan Rail Passin voi laittaa tilaukseen aikaisintaan 3kk ennen maahan saapumista. Passi on saatavilla vain ulkomaalaisille turisteille yhdestä kolmeen viikkoon, joten se kannatti ennakkoon hankkia. 

Meille passin tilausaika aiheutti pienen ongelman, koska meillä ei ollut minkäänlaista pysyvää paikkaa tiedossa, minne passit voisi postittaa reissulla, mutta hyvin nopeasti mieleen välähti, että joku voisi ne hakea Kilroyn toimistolta Helsingistä ja postittaa Suomen päästä Hong Kongiin sukulaisten luo odottamaan, josta nappaamme ne sitten mukaan Japaniin lähtiessä (Kiitos Zsani!), toimiva suunnitelma! Japan Rail passit tulivat maksamaan 268€/hlö. Ne kävivät laajasti monessa junaverkostossa, (paitsi paria luotijunaa ne eivät kattaneet), lisäksi niillä sai alennuksia tietyistä majoituspaikoista. Japani on yhtä kallis maa kuin Suomi ja junaliput ovat kalliita, joten Rail Pass on hyödyllinen ja edullinen, jos meinaa enemmälti Japanissa matkustaa.




Seuraavana aamuna palasimme takaisin lentokentälle ilmaisella hotellin shuttle bussilla ja kävimme junalipunmyyntipisteessä vaihtamassa Japan Rail Pass voucherit varsinaiseksi passeiksi ja lähdimme matkaan! Japanin junat ovat kertakaikkisesti maailman huippua ja teknologiakehitys huimaa, joten Suomen VR- sanaa ei olisi edes kehdannut mainita samassa lauseessa Japanin perusjunien kanssa, saatika sitten luotijunien rinnalla. Ero oli aika huima.

Narita






Junaikkunasta nähtyjä maisemia

Saavuimme Kiotoon muutamassa tunnissa mukavasti matkustaen. Olimme buukanneet rautatieaseman vierestä Ibis Styles Kyoto Station- hotellin pariksi yöksi. Oli outo fiilis, kun ensimmäistä kertaa reilu kolmeen kuukauteen täytyi pukea pitkät vaatteet päälle ja kaivaa pipot, hanskat ja paksuimmat paidat esille rinkasta sitten Uuden-Seelannin! Vaikka tuntui siltä, että ei millään suomalaiset geenit meinanneet tottua tuohon +35'C hellelukemiin, joita oli riittänyt koko reissun ajan (paitsi Uudessa-Seelannissa), niin kai sitä oli kuitenkin vähän sopeutunut, kun Japanin nollakeli tuntui järkyttävän kylmältä kerrospukeutumisesta huolimatta (hyvää harjoittelua ennen Suomeen palaamista)! Mitään talvivaatteita reissuun ei oltu otettu mukaan. Japanissa oli menossa loppusyksy/alkutalvi ja maisemat olivat kauniit keltaoransseineen lehtipuineen ja huurteisine pakkasaamuineen, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta joka päivä, tosin klo 17 jälkeen alkoi jo pimeä laskeutua, joten jos halusi nähdä useamman paikan päivän aikana, piti olla aikaisin liikenteessä, mikä oli vähän raadollista tälläiselle aamu-uniselle laiskiaiselle.

Kiotossa paikalliset koululaistytöt tulivat haastattelemaan meitä ja
hioivat englanninkielen taitojaan, hauska kohtaaminen!

Kyoto Tower


Monenlaista ruokaravintolaa tarjolla

Kioto oli kaunis paikka. Olisi ollut mahtavaa käydä Kiotossa siihen aikaan, kun kirsikkapuut kukkivat, mutta kaunista oli tähänkin vuodenaikaan! Kiotosta löytyy jopa 17 UNESCO:n maailmanperintökohdetta. Kiertelimme kävellen lähialueita ja lähdimme käymään Daigo-ji temppelialueella. 



Liikkuminen Kioton alueella aiheutti päänvaivaa, koska kaupunki oli laajalle levinnyt ja mielenkiintoisia paikkoja löytyi ympäriinsä monenkymmenen kilometrin säteellä, metrot eivät vieneet joka paikkaan, bussiaikatauluista oli vaikea päästä selville ja taxikuskit eivät puhuneet sanaakaan englantia. Minulla oli tietenkin ruhtinaallinen Japanin sanavarasto hallussa, nimittäin ’lie’ ,’hai’ ja ’domo arigato’ -ei, kyllä ja kiitos- joilla pärjäsimme loppupeleissä pitkälle, ihan kiitostakin tuli kauniista japanin kielen lausumisesta. Tietenkin sanojen lausuminen tuli kuin Samurai-taisteluelokuvissa, varsinkin sana ’hai’ (niin huonot oli vitsit ja naurunaiheet tässä vaiheessa matkaa)! Yleistä oli, että meille puhuttiin japania, me puhuimme englantia, kumpikaan osapuoli ei ymmärtänyt kumpaakaan, mutta perille päästiin silti oikeaan paikkaan, Voilá!

Daigo-jille löydettyämme, temppelikompleksialue oli mahtava! Samalla kertaa ehti nähdä monenlaista ja-kokoista temppeliä. Lopuksi kävimme syömässä pienessä temppelinnäköisessä talossa paikallista ruokaa, mikä oli hyvää, vaikka muutama kyseenalainen sörsseli jäikin syömättä.

Daigo-ji temppelialueelle menossa seikkailemaan
















Bon appétit!






Temppelialueelta lähdimme Philosopher’s Walk kadulle. Muutaman kilometrin kivipolkureitti kulki pientä kanaalia pitkin ja kanaalin yli kulki kauniita siltoja. Ympärillä oli myös ihanissa syksyväreissä olevia puita ja lähellä sijaitsi useita pieniä temppeleitä, seesteinen paikka! Kävelimme reilu 7km matkan hotellillemme Philosopher's Walkilta ja kävellessä sai ihastella jokia, joita meni ympäriinsä Kioton keskustassa, pieniä mukkulakiviteitä ja putiikkeja, joita oli ympäriinsä. Ihana kaupunki!

Philosopher's walk




Paikallista taidetta


Erään temppelin sisäpihalla

















Suomi 100v itsenäisyyspäivä tuli vietettyä Kiotossa. Sitä tunsi itsensä erityisen isänmaalliseksi, jotenkin tuo suomalaisuus korostuu, kun on poissa kotimaastaan näinkin lyhyen ajan, ja on tärkeää muistaa, mistä on lähtöisin. Starbucksista löytyi suklaakakkuherkut ja viereisestä kaupasta skumppaa, joten niiden voimilla ja Youtubesta kuunnellen Finlandia hymniä tuli itsenäisyyspäivää vietettyä, aikaeron takia tuli vasta seuraavana aamuna luettua nettilehdistä perinteisesti linnanjuhlien asujen flopit ja topit.
Cheers Suomi!

Kiotosta jatkoimme matkaa aamulla aikaisin Osakaan, joka sijaitsi vain vajaa tunnin junamatkan päässä. Yövyimme Osakassa The Lutheran- hotellissa yhden yön. Heitimme rinkat hotellille ja lähdimme tutkimaan hotellin vieressä sijaitsevaa Osaka Castle Park’ia, jossa sijaitsi Osakan Linna ja linnan sisälle rakennettu museo, sekä muita rakennuksia ja isoja, vihreitä puistoalueita. Alue oli hieno ja siellä oli kiva käydä kävelemässä, museossa tuli myös käytyä, tosin tiedot jäi vajavaisiksi, koska suurin osa teksteistä oli vain japaninmerkeillä kirjoitettu.

Osakassa!

Osaka Castle Park




Osaka Castle&museo




Näkymät Osakaan linnan huipulta



Vihreää teetä sai joka muodossa- tässä testauksessa
vihreä tee- pehmis.


Castle Parkista lähdimme Osakan ydinkeskustaan, kaupungin sykkeeseen. Kiertelimme vilkkaan kuuluisalla Dotonbori-ostoskadulla ja lähiympäristössä.








Ramen- ja misokeittoja löytyi joka makuun!




Osakasta lähdimme kohti Hiroshimaa, jonne oli reilu kolmen tunnin junamatka. Hiroshima kiinnosti brutaalin historian takia, tuo rauhankaupungiksi nimetty paikka, minne amerikkalaiset pudottivat maailman ensimmäisen atomipommin toisen maailmansodan aikaan 1945. Oli myös opettavaista nähdä sotatapahtumat Japanin näkökulmasta, eikä jenkkien näkökulmasta esitettynä. Pidin Hiroshimasta paljon, kaupunki oli kaunis ja iltaisin keskustan kadut olivat ihan täynnä jouluvalotaideteoksia, ensimmäistä kertaa tuli vähän joulufiilis! Harmillisesti ajanpuutteen takia vietimme paikassa vain yhden yön yöpyen Ana Crowne Plazassa.






Mahtavat jouluvalosysteemit pitkin kävelykatuja!


Kävimme kiertelemässä Hiroshima Peace Memorial Park’issa, puisto oli täynnä erilaisia muistomerkkejä ja on osittain myöskin UNESCO:n maailmanperintökohde. Puiston vieressä sijaitsi Atomic bomb dome-rakennus, joka sijaitsi vain 160metrin päässä atomipommin pudotuspaikasta, kuin ihmeen kaupalla, osa rakennuksesta jäi pystyyn. Rakennus toimiikin rauhan symbolina ja on yksi kuvatuimpia paikkoja Japanissa.

Hiroshima Peace Memorial Park

Atomic Bomb Dome

Puisto oli täynnä erilaisia muistomerkkejä



A-Bomb Dome joen toiselta puolelta kuvattuna

Antti rauhankelloa soittamassa

WORD.

Alueella sijaitsee myös Hiroshima Peace Memorial Museum, jossa kävimme. Museossa oli selitetty sodan vaiheet hetkihetkeltä, varsinkin atomipommiin liittyen niin japanilaisten kuin amerikkalaisten osalta. Siellä oli kopioita kirjeistä, aina Albert Einsteinin atomipommin varoituskirjoituksista lähtien, sekä amerikkalaisten johtajien ja atomipommin räjäyttämisen luvan antaneiden ihmisten kirjeitä. Siellä oli kuvia ja tietokoneella tehty rekonstruktio tapahtuneesta, löytyi myös osia atomipommista yms. Lisäksi useita yksittäisiä tarinoita ihmisistä, jotka olivat kuolleet atomipommi-iskussa tai myöhemmin kuolleet pommin säteilystä aiheutuviin sairauksiin, varsinkin kuolleiden lasten tarinat olivat kauheita, tapahtumista löytyi myös kuvia, joita oli kyllä ahdistava katsoa. Koko museon ideana on ajaa maailmanrauhaa ja tuoda tietoon atomipommin aiheuttamat kauheudet, jottei sellaista enää tapahtuisi koskaan muualla maailmassa.











Hirosimasta matkasimme pidemmän pätkän kohti vuoristoa, Naganon kaupunkia, tuo Olympialaisistakin tunnettu paikka, joka näkyi vahvasti edelleen katukuvassa!




Korkeammalla vuoristossa alkoi lämpötilat olla pakkasen puolella ja
luntakin löytyi.





Yövyimme Naganossa kaksi yötä. Olimme varanneet huoneen Dormy Inn- hotellista, jossa sijaitsi perinteinen japanilainen kuuma-allas kylpylä, jonka käyttö sisältyi hotellihuoneen hintaan. Perinteisesti miehille ja naisille oli omat spa- osastot, joissa kylvettiin ilkosillaan. Tiloissa oli kuumahuonesauna, kolme eri asteista kuuma- allasta, yksi kylmä allas ja pienet suihkutilat. Tatuoinnit on ehdottomasti kielletty ja tatuoinnin omaavien kanssa kylpeminen on kiellettyä, tatuoinnit viittaavat vahvasti jengitoimintaan Japanissa. Antilla oli pientä työnsarkaa saada kätensä peitetyksi, mutta onneksi se onnistui aika hyvin märällä pyyhkeellä, jottei joutunut ongelmiin.


Kylpemiseen kuului omat perinteiset jutut ja järjestys, tulikin seurattua muita paikallisia naisia, jotta ei nyt ihan täysin nolannut itseään. Altaat olivat kertakaikkisen kuumia, niissä ei pystynyt montaa minuuttia olemaan! Kiva kokemus, jokatapauksessa.

Pienen sankojakkaran päällä istuttiin ja puunattiin itseämme:D


Kuumahuone "sauna"


Tulikuumia kuuma-altaita!

'Ihanat' japanilaistyyliset hotellin tarjoamat vaatteet,
joissa kuljettiin spa'ssa


Naganosta teimme päiväreissun ja otimme junan Yadanakaan, sieltä hyppäsimme bussiin ja jäimme pois Shibu Onsenin tietämillä, josta kävelimme ylös vuoristoon, Jigogudanin Snow Monkey Park’iin muutaman kilometrin. Sää oli pakkasen puolella ja luntakin oli, ihan kotoisa fiilis! Lähdimme alueelle bongaamaan harvinaisia lumiapinoita, jotka kylpevät kuumissa lähteissä huvikseen ja lämmitelläkseen. Apinoita oli alueella montakymmentä, kulkemassa ylös vuoristoa, kauniit oli maisemat myöskin!

Junasta nähtyjä maisemia matkalla Yadanakaan



Muutaman kilometrin patikointi Jigogudanissa
ylemmäs vuoristoon




Uniikkeja lumiapinoita!




Ja yksi kylpemässäkin, olisi voinut seuraksi hypätä onseniin, sen verran
kylmä oli pihalla tallustella ilman talvivaatteita :D






Kuuma kaakao kermavaahdolla kruunasi päivän:)


Ennen kuin suuntasimme junalla Naganosta kohti Tokyota, kävimme vielä kävelemässä Naganon tunnetuimmalla temppelialueella, Zenko-ji’lla. Temppelialue oli todella viihtyisä ja lähikaduilla oli ihania pieniä putiikkeja tutkittavaksi.

Naganon katuja









Zenko-ji

Japani on todella kaunis maa, paljon myöskin samankaltaisuutta Suomen kanssa. Japani on äärimmäisen siisti, voisi sanoa, että liiankin hygieeninen maa, missään ei näy roskan roskaa, jopa Singaporea siistimpi! Kaikki on äärimmäisen järjestelmällistä ja tehokkaaksi suunniteltu. Ihmiset ovat todella avuliaita ja ystävällisiä ja yrittävät auttaa kaikin tavoin, vaikkei yhteistä kieltä löytyisikään. Kulkeminen Japanissa on helppoa ja turvallista, olisi voinut reissata täällä kauemmankin aikaa, kauniita paikkoja jäi vaikka kuinka näkemättä! Yövyimme normihintaisissa hotelleissa, kun budjetti antoi hyvin myöten, halvempia hostelleja tai airbnb tms majoituksia olisi ollut ihan hyvin tarjolla myöskin.

Junareilaukset oli reilattu ja vietimme Tokyossa seuraavat kaksi yötä yöpyen Dormy Inn Akihabarassa. Ajatukset olivat jo hyvin vahvasti kotiinpaluussa, mutta tuli kierreltyä kaupungilla jouluostoksilla ja käveltyä tuolla maailman suurimman kaupungin kaduilla, Tokyon vilinässä!

Kohti Tokyota!

Ylläri ylläri, nuudeleita lounaaksi.. ja päivälliseksi ja
iltapalaksi..


Vessan käyttöopas. Japanissa vessankäyttö on taitolaji! Niin, kuvassa näkyy vain
wc:n seinässä olevat vipstaakkelit, lisäksi itse pöntössä oli vielä 20nappulaa. Hieman
arpapeliä, kun sattui vessaan, missä ei ollut englanninkielisiä ohjeita:D.
Mutta vessan istuimen lämmitin ja rentouttava musiikki oli kyllä jees.

Kävelemässä Tokyon kaduilla, Tokyo Skytree - torni taustalla

Nakamise shopping street

Onnenkissoja jokapaikassa!

Akihabaran kaduilla

Shibya'ssa- maailman isoin ja vilkkain jalankulkijoiden ylityspaikka,
 suojateitä ristiin rastiin.


Shibyaa tutkimassa




Viimeiseksi yöksi lähdimme takaisin Naritaan, lentokenttähotelliin. Molemmilla oli sekavat fiilikset, oli jokseenkin kaikkensa antanut olo, väsy ja kovasti odotti tuttujen naamojen näkemistä, mutta samalla mieltä painoi kuitenkin stressi ja ahdistus suomeenpaluusta. Lähdimmekin vielä alkuillasta lenkkeilemään lentokentän reunamille, bambumetsään tuulettamaan aivoja ja prosessoimaan tätä kaikkea!



Bambumetsässä

Niiin kertakaikkisen huikea puolenvuoden seikkailu ja nyt se oli tullut päätökseen, vaikka sitä tuntui suurimmaksi osaksi reissua siltä, että tämä ei tule päättymään koskaan, mutta niin vain koitti tämäkin katkeransuloinen hetki! 15.12.2017 pakkasimme viimeisen kerran rinkat kuosiin ja haikeissa ja jännittyneissä että odottavissa fiiliksissä lähdimme pitkälle lennolle kohti Suomea, ja milläs muulla kuin Finnairin siivittämänä!

Mooom-it's over :(!!



Shampanjat ja sakea naamariin ennen lentoa,
 hell yeah we did it!

Kohti kotia -fiilistellen kauniita yöllisiä maisemia lentokoneen ikkunasta..

..Ja passi täynnä muistoja :) -vielä jäi tilaa, where to next?!
Puolivuotta ja 13maata (tältä erää) check!

Made my dreams come true, pretty damn proud of myself:)
Quite ready for new adventures.. 


 ~Don’t cry because it’s over, smile because it happened~
-Dr Seuss

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Malesia: Löhöilemässä Langkawilla

Singaporen sykkeessä

Haaveilusta tositoimiin

Unelmat kantavat kauas

Oh New York, New York- 'Ison Omenan' makuja

Uusi-Seelanti; Pohjoissaari- kaatosadetta ja hobitteja

Malediivit- It's a paradise!

Australia-From Sydney to Cairns osa 2/2

Roadtrippin'- Mighty Yosemite