Uusi-Seelanti; Pohjoissaari- kaatosadetta ja hobitteja

Aucklandiin saavuimme puoliltapäivin 3. elokuuta. Otimme lentokentältä SkyBussin (18NZD/pää, eli n.11 €) ja lähdimme kohti keskustaa, bussi pysähtyi sopivasti hotellimme edessä, olimme varanneet jo jenkkilästä lähtiessä Kiwi International hotellista (52€/yö) huoneen kolmeksi yöksi. Hotelli oli kivasti keskustan lähellä. Tarkoitus oli chillailla hetki Aucklandissa, pestä pyykit, ostaa pesuaineita ym. muuta tarvittavia asioita, aktivoida bussipassit ja varata bussimatka seuraavaan Strayn bussiin ja lähteä kiertämään Uutta-Seelantia, ensin pohjoissaari ja sitten eteläsaarelle, aikaahan meillä täällä oli seikkailla noin 6,5 viikon verran.

Uudessa-Seelannissa, Aucklandin lentokentällä intoa täynnä!

Viimeiset 8 viikkoa hellesäissä (tai oikeastaan paahtavassa kuumuudessa) oli tehnyt tehtävänsä ja Aucklandissa kostea kylmyys iski vasten kasvoja ja toivotti meidät tervetulleeksi Uuden-Seelannin talven keskelle! Talvikelit täällä tuntuivat samalta kuin Suomen syksy, säät vaihtelivat auringonpaisteesta kaatosateisiin, ja päällimmäisenä tuntemuksena oli tuo luihin ja ytimiin menevä kostea kylmyys.

Aucklandista löytyi kaikki tarvittava, paljon kivoja kauppoja, kahviloita, ruokapaikkoja ja muutamia nähtävyyspaikkoja, mutta kaupungissa ei oikeastaan ollut mitään erikoista, aasialaiset tuntuivat vallaneen kaupungin ja tuntui, että heitä näki enemmän kuin Kiwejä (paikallisväestöä), aasialaisia ruokapaikkoja oli näin ollen myös ruhtinaallisesti tarjolla. Pari päivääkin olisi riittänyt hyvin täällä kaupungissa, mutta seuraava Stray- bussi lähti vasta muutaman päivän päästä, joten siitä syystä vietimme kaupungissa useamman päivän.

Torkkuaika!

Queen Street

Sky Tower

Sky Tower by night

Albert Park

Hotellihuoneessa ei tietenkään ollut minkäänlaista lämmitystä, ja huoneessamme oli jäätävän kylmä, kun ikkunatkin olivat rikki ja teipillä korjatut, joten huoneessa ei viitsinyt aikaa viettää ja, jos huoneessa täytyi olla, niin verhosin itseni lämpöisillä vaatteilla ja kolmella peitolla, joten päällimmäisenä Aucklandista jäi mieleen jäätynyt olotila! Antti päätti myöskin jatkaa sairastelukierrettä ja nappasi itselleen flunssan vaivoiksi! Lauantaina Antti lähti läheiseen tatuointiliikkeeseen ottamaan lisää väriä käsivarteensa ja aikaisin su-aamuna 6.8. oli lähtö bussilla kiertelemään tätä kaunista maata!

Valmista tuli!

Olimme ostaneet jo huhtikuussa Suomesta käsin Strayn hop on, hop off- bussipassit alesta puoleen hintaan (bussipasseja oli tarjolla montaa merkkiä ja mallia, mutta päädyimme lopulta Strayhin), ostimme Moe-passin (joka kiertää molemmat saaret ja päättyy Christchurchiin)+ siihen sai tarjouksena ilmaisen Jack passin (joka kietää pohjoissaaren kärjen). Bussipassille tuli hintaa n.600€/pää (täysihinta ilman tarjousta n.1200€) Sesonkiaika täällä on joulu-maaliskuu, joten huhtikuussa kannattaa olla kärppänä bussipassialennusten osalta, jos sellaista miettii, passi on voimassa vuoden! Tarjolla olisi ollut myös sellainen reitti, joka kiertää vielä takaisin Aucklandiin, mutta koska sisäiset lennot täällä ovat halpoja, päätimme, että otamme sitten halpalennon Christchurchista takaisin Aucklandiin, kun olemme saaret kiertäneet ja säästämme aikaa sekä ei tarvitse istua bussissa samoja reittejä takaisinpäin.

Bussi oli pieni 15hlön bussi ja kuskimme oli mainio Bobby, Kiwi alkuperältään. Stray bussikuski toimi siis kuskina että oppaana, aktiviteettijärjestäjänä ja auttoi kaikessa mahdollisessa, sekä hengaili meidän reissaajien kanssa, jos ei olisi hypännyt bussista ollenkaan pois vaan olisi mennyt koko reitin Strayn aikataululla, olisi tällöin viettänyt siis Bobbyn seurassa koko kuukauden. Bussipassi takasi myös aina 1.yön majoituksen järjestämisen pysähtymispaikoilla, mikä oli kätevää, ei tarvinnut miettiä missä yönsä nukkuu.

Meitä oli 10 hengen porukka sekalaista sakkia ja lähdimme pikkubussilla kohti Coromandel Peninsulaa, Haheita. Pysähdyimme pikku paikassa nimetä Thames ruokaostoksille. Majoitus, Hahei Holiday Resort oli superkiva ja halpa, Straylla oli siellä oma talo, jossa isot grillauskatokset, keittiö ym. Yksityishuone maksoi 40€/yö (samanverran maksoi doorm majoitus/yö/hlö, joten ykstyishuone tuli halvemmaksi meille!) Kun olimme saaneet tehtyä check innin, lähdimme samantien kaikki Hot Water Beachille lapioiden kera! Nimensä mukaisesti rannalla hiekan alta pulppuaa polttavan kuumaa vettä, joten lapioilla kaivoimme kuopan, jonne hyppäsimme kylpemään, kuin paljussa olisi ollut! Nousuveden saapuessa, kylmä merivesi viilenti hiekkakuopan kuumaa vettä, paikoin vesi oli kiehuvan kuumaa, eikä kädellä tohtinut hiekkaa kaivaa, saatika istua sieltä tulevaan kuumaan veteen! Hauska kokemus!

Hot Water Beach

Ensimmäisenä iltana Bobby grillasi kaverinsa kanssa koko porukalle, yhteinen ruokailu oli mukava tapa myös tutustua muihin reissaajiin, Bobby myöskin kokosi kaikkien lempparilaulut paperille ja teki niistä soittolistan seuraavalle matkaetapille, mikä oli hauskaa!
Seuraavana päivänä lähdimme Antin kanssa haikkaamaan Cathedral Covelle, joka sijaitsi n.7 km päässä majoituksestamme. Cathedral Cove oli hieno paikka, kiva patikkareitti pitkin rannikkoa, kaunis ranta, useita luolia rannalla tutkittavaksi, osaan oli jo nousuvesi yltänyt, joten niitä emme enää päässeet tutkimaan, mutta todella käymisen arvoinen paikka! Paluumatkalla pysähdyimme käymään myös Stingray Bayssa. Lounastimme paikallisessa ’Gourmet’ kioskilla, josta sai hyviä fish&chipsejä Snapper- kalalla.

Grillauspuuhissa

Cathedral Coveen menevällä patikkareitillä

Cathedral Coven rannalla

Stingray Bay

Hahei

Kahden yön jälkeen heitimme rinkat taas peräkärryyn ja lähdimme aikaisin aamulla kohti Raglania. Raglan on tunnettu surffikylä, ehkä vähän Californiatyylinen, tunnettu myös The Endless Summer- leffasta! Rento pikkukylä, jossa pääosin surffaillaan ja poltetaan pilveä. Matkalla Raglaniin pysähdyimme myös tekemään pienen kävelyn Bridal Veil Falls’ille. Aamulla sää oli kirkas että raikas ja sademetsässä oli ihanaa kävellä, putouskin oli hienon näköinen!

Matkalla Bridal Veil Fallsille

Bridal Veil Falls

Raglaniin päästyämme alkoikin sade ja satoikin kaatamalla seuraavat pari päivää! Yövyimme Karioi Eco Lodgessa yön (45€/yö). Sateesta huolimatta kävimme kävelemässä rannalla Whale Bayssa katsomassa surffareita ja pimeän tullen bongailimme pihalla glow wormeja, joita oli kaikkialla. 

Tietenkin ensimmäiseksi bongasimme majoituksen pihassa olevan saunakömmelin! Kyllä, suomalainen sauna se oli, suomalaisilla kiuasohjeilla varustettuna! Heti illan tullen hiippailimme sinne saunomaan. Ihan tuli oma mökkisauna mieleen, ainoa ero oli se, että pienestä ikkunasta näkyi jättisaniaispuita (näyttävät vähän palmupuilta)! 2 kuukautta oli kulunut reissussa ilman saunaa, joten sauna tuntui kyllä erityisen hyvältä kaatosateessa!

Matkalla Raglaniin

Raglanissa

Whale Bay

Uuh, it's a Sauna!

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa Waitomon ja Matamatan kautta Rotoruaan. Vettä satoi yllätys, yllätys kaatamalla, joten Waitomossa vierähti puoli pävää kahvilassa istuen ja viereisessä museossa käyden, paikka olikin niin pieni, että muuta ei sieltä löytynytkään, millekään luolaretkille emme lähteneet sään takia (Waitomo on tunnettu suuresta luolaverkostosta). Onneksi paikallinen (ainut) kahvila oli ihanan kodikas ja siellä viihtyi hyvän tovin.

Iltapäivästä jatkoimme matkaa Matamataan, Hobbitoniin. Hobbitonissa on kuvattu Taru sormusten herrasta elokuvia että Hobitti elokuvia. Sateesta huolimatta Hobitton Movie Tour oli huikea kokemus, mahtava maatila ja hienot lavasteet! Eikä ollut ainakaan muita turisteja tukkimassa tietä!

Green Dragon

Green Dragonissa lämmittelemässä, Cheers!

Hobbitonista lähdimme illalla kohti Rotoruaa, vähän isompaan kaupunkiin, jossa ensimmäisen kerran hyppäsimme pois bussista ja jäimme kaupunkiin kolmeksi yöksi, sanoimme heipat osalle reissaajille sekä lungille Bobby-kuskillemme. Yövyimme YHA Rotoruassa (47€/yö), joka oli todella siisti ja kiva paikka, huippukivalla yhteisillä keittiö/olkkaritiloilla! Olo oli jokseenkin väsynyt reissaamisesta ja aikaisista aamuista, joten tuli nukuttua autuaasti kellon ympäri ja ladattua akkuja.

Antti kokkaamassa YHA:n keittiöllä

Virkeinä lähdimme kävelemään tien toiselle puolelle Kuiraupuistoon, joka oli täynnä ’thermal activityä’ termistä toimintaa, oikeastaan koko kaupunki oli täynnä sitä ja ilma haisikin välillä hyvin vahvasti rikiltä. Ei siis tarvinnut lähteä sen kauemmaksi nähdäkseen termistä toimintaa, sen kuin vain käveli kohti höyrypilviä! Puiston isoimmat termiset alueet olivat aidattu, mutta koska höyryä nousi oikeastaan joka nurkasta ja lätäköstä, pääsi tuota outoa toimintaa tutkimaan hyvin läheltä, vesi pulppusi ja porisi kiehuvan kuumana!

Kuirau Park

Kiehuvaa vettä joka paikassa

Kiehuvia 'muta-altaita'

Puiston kierrettyämme, lähdimme vielä kävelemään Lakefront roadia pitkin kohti Government Gardensia. Kävelimme myös Saint Faith’s Anglican kirkon ohi, joka sijaitsi ihan meren rannassa, ympärillä termistä toimintaa joka kiven kolossa. Rotoruassa on vahvasti esillä Maorikulttuuri ja paljon Maoriväkeä, joten ensikosketus Maorikulttuuriin tuli täällä! Oli mystistä käydä Maorihautausmaalla, kun Maorikoristeisten pylväiden alla oli kissa! Kissa selvästi vartioi hautausmaata, eikä poistunut alueeltaan, vieressä uiskenteli myös mustia joutsenia, ei uskallettu enempää häiritä Maorien rauhaa, vaan jatkoimme matkaa eteenpäin.

Goverment Gardensista löysimme pinkin värisen joen, veden pinta oli ilmeisesti täynnä jotakin puista ja puskista liuennutta töhnää, jossa linnut uiskentelivat. Erikoisen näköistä!

Kävimme myös haikkaamassa n.14 km lenkin Whakarewarewa Forrestiin, The Redwoodsiin, eli punapuumetsään! Kävimme tekemässä Tree Walkin, jossa kuljimme siltoja pitkin korkeuksissa puusta puuhun, Tree Walkin jälkeen kävimme vielä kiertämässä muutaman kilometrin lenkin metsässä. Kaunis paikka ja isot punapuut olivat sykähdyttävän näköisiä! pidin kovasti paikasta! Illalla lähdimme Polynesian Spa’ta testaamaan, kylpylässä oli aikuisten puolella 8 erilaista mineraaliallasta, erilaisine lämpötiloineen, todella kuumia suurin osa, kuin kiehuvassa paljussa olisi ollut!

The Redwoods-  Tree Walk

taas puita halailemassa :) 

Rotoruasta muutaman muun tutun reissaajan kanssa hyppäsimme toiseen Straybussiin, ’Ninja’ oli tällä kertaa kuskimme ja oppaamme ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ninja oli Etelä-afrikasta kotoisin ja ’emotionally needy’-kuten itse asian ilmaisi, joten jonkun täytyi aina mennä hänen viereensä istumaan bussissa. Tällä kertaa olimme vähän isommassa bussissa ja porukkaa noin 15hlöä, porukka oli loistava ja meillä oli hauskaa yhdessä! Tällä porukalla tulikin reissattua seuraava viikko. Lähdimme kohti Murupara maorikylää ja sieltä Lake Aniwhenualle. Sattuipa niin, että rakas kuskimme Ninja oli kauheassa krapulassa ja joutui pysäyttämään bussin ainakin 3 kertaa matkalla oksentaakseen, mutta pääsimme lopulta perille! 

Bussin kyytiin hyppäsi paikalliseen maoriheimoon kuuluva mies, joka esitteli meille Murupara kylää ja Maorihistoriaa, yövyimme myöskin tuon miehen perheen omistamassa Kohutapu Lodgessa (150€ sis. Oman mökin, illallisen ja aamupalan) hostellissa Aniwhenua järven rannalla, maatilalla. Koko perhe oli todella persoonallinen ja räiskyvä! Perhe oli jättänyt kaiken ja muuttanut takaisin omille heimomailleen perustaakseen turismibisneksen, he uskoivat vahvasti siihen, että turismin kautta saadaan heidän kotikylänsä parempaan kuntoon. Heidän mukaansa ennen kaikki oli hyvin, töitä riitti, mutta, kun hallitus vei Maorien omistamat maat, jäi suuri osa työttömäksi ja sen jälkeen ongelmaksi muodostuivat köyhyys, työttömyys, alkoholismi ja huumeet, kaikenkaikkiaan 'ei tulevaisuutta- fiilikset'. Omalla panostuksellaan he ovat yrittäneet auttaa Muruparan maoriyhteisöä. 

Meille kokattiin perinteinen Hangi paisti (hiekkakuoppaan haudattu paisti, jota kypsyteltiin siellä ainakin 4h) ja samalla juhlittiin perheen nuorimmaisen 1v synttäreitä! Maoriperhe oli räiskyvä ja sydämellinen ja päivä heidän luonaan oli koskettava. Illallisen jälkeen keräsimme loput ruuat paketteihin ja ne toimitettiin kylän vanhuksille. Arkipäivänä olisimme päässeet paikalliseen kouluun viemään ruuat lapsille lounaaksi, koska moni lähtee kouluun ilman ruokaa ja jäävät myöskin ilman lounasta, mutta koska oli viikonloppu ruuat vietiin maorikylän vanhuksille. 

Kaunis paikka ja kauniita ihmisiä, opin paljon maorikulttuurista! Antti myöskin pääsi porukassa oppimaan Hakan! Haka on perinteinen Maorien sotatanssi tai kunnianosoitus. Parhaiten Haka on tullut tunnetuksi maailmalla varmaankin Uuden-Seelannin rugbymaajoukkueen (All Blacks) 'pelin aloitustanssina'.
Ainoa miinuspuoli Lake Aniwhenualla oli se, että mökkimme oli jäätävän kylmä, ei minkänlaista lämmityslaitetta, joten siellä ei tullut oltua, kun vasta sitten kun nukkumaan oli pakko mennä ja vuorautua peittojen alle!

Hangi paistia hautaamassa hiekan alle

Hangi paisti kypsymässä

Maisemaa Lake Aniwhenualta

Antti ja kumppanit opettelemassa Hakaa:)

Kotieläimiä löytyi majapaikkamme vierestä

Porkchops- possu

Ilkeä strutsi, josta kannatti pysytellä kaukana!

Strutsin kavereina oli pari peuraa

Sain mukaani myös tämän fried bred -reseptin, jota maorityylisellä illallisella söimme,
maistui niinkuin munkilta tai donitsilta, ne halkaistiin ja täytettiin ruualla hampurilaistyyliin,
mutta myös käytettiin makeana versiona hillon ja kerman kera tai siirapin kanssa!
Hyvää oli ,ainakin tuo makea versio :) kannattaa kokeilla.

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti Taupoa, pysähdyimme uimaan Thermal Spassa, jonka läheisyydessä virtasi hitaasti joki, toisesta suunnasta tuli kylmää vettä ja toisesta kuumaa (termistä toimintaa), itse en jaksanut uimaan lähteä, muuta kuin varpaita uittamaan, mutta Antti kävi kylpemässä parin kaverin kanssa joessa.

Antti, Tyler ja Jamie kylpemässä kuumassa joessa

Taupon pikkukaupungissa pysähdyimme muutamaksi tunniksi lounastamaan sekä pysähdyimme Huka Falls’illa. Mahtava koski, uskomaton turkoosiväri, vettä olisi voinut tuijotella vaikka kuinka kauan!

Huka Falls

Huka Fallsilta suuntasimme Whakahoroon, Blue Duck Stationille (38€/yö doormimajoituksessa) ’pönkerönperälle’ kahdeksi yöksi. Oli vapauttavaa, kun minkäänlainen elektroniikka ei siellä toiminut! Harmillista oli, että satoi taaskin kaatamalla nuo kaksi päivää! Blue Duck Station on julmetun iso farmi ja nimensä mukaisesti suojelevat Blue Duck- lintua. Farmilla oli mökkimäinen majoitus yhteistiloineen, oikein viihtyisää! Tekemistä oli paljon tarjolla aina patikointireiteistä metsästykseen, ratsastukseen, savikiekonammuntaan jne. Me päätimme chillailla mökillä ja kävimme kävelemässä, mutta aika nopeasti käännyimme takaisin, koska satoi ja tiet olivat vaarallisen liukkaita ja mutaisia ja olisi pitänyt olla vähintäänkin polviin asti yltävät kumisaappaat! Kiva paikka sateesta huolimatta ja hyvässä porukassa oli hauska viettää aikaa mökillä.

Meidän majoitus

Pari kaveria kävi metsästämässä villivuohia, tässä saalis!

Lähtöaamuna pitikin olla jo 5.30 liikenteessä, koska meidän porukasta 4 (Antti mukaanlukien) oli menossa tekemään Alpine crossingia Tongariron kansallispuistoon (Taru sormusten herrastakin tuttuihin maisemiin tulivuorten keskelle, eli Mordoriin!), oli kylläkin vähän epämääräistä, että toteuttuuko se edes, kun säät olivat niin huonot! Tiimi kuitenkin lähti liikenteeseen ja me muut päätimme keksiä muuta puuhaa sillä välin, kunnes pääsisimme kirjautumaan sisälle seuraavaan majoitukseen. Ninja kertoi parista looppireitistä Tongariron kansallispuistossa, jonka voisi käydä haikkaamassa, lähdimmekin sinne, kunnes lumi yllätti meidät kansallispuistossa, edemmäksi ei voitu mennä, koska bussissa ei ollut talvirenkaita ja mahdollisesti jäisimme jumiin! Joten lähdimme tekemään vain yhden patikoinnin, Taranaki Fallsille. Lähdimme porukalla, mutta ensimmäisen kilometrin jälkeen kaikki naiset halusivat kääntyä takaisin, koska satoi reippaasti lunta, oli kylmä ja polku oli täynnä sohjovettä, katsoimme vain toisiamme yhden kanadalaisreppureissaajan kanssa pyöritellen silmiä, tavallinen sää meidän kotimaissa! Jatkoin siispä reissua jätkien kanssa, kengät olivat litimärät, mutta se ei haitannut, maisemat olivat mahtavat ja lumisade niin kotoisaa! Tuli loistofiilis! 

Taranaki Falls

Huipputiimi; James, Tyler, Jamie, minä ja Ninja

Myöhemmin pääsimme kirjautumaan Pukanui Lodgeen Tongariron kansallispuiston liepeillä (80NZD/yö), jonne raahasin Antinkin rinkan ja tavarat. Antti palasi reissultaan voittajafiiliksellä illalla, pimeän tullen muiden kanssa! Rajut olivat olosuhteet olleet, paljon lunta, -10c pakkasta huipulla, kova tuuli ( piti mennä maaten lumeen tuulenpuuskan tullessa ettei lennä yli kalliolta) ja jatkuva vesi- ja lumisade! Kylmissään olivat koko porukka, mutta pääsivät tekemään huiputuksen, seuraava porukka ei saanutkaan enää huipulle mennä! Kokonaisuudessaan ylitystä eivät päässeet tekemään vaan joutuivat palaamaan samaa reittiä takaisin.

Team Alpine crossing; Simon, Antti, Ingrid ja Dominique

Huipulla!

Voittajafiilis reissun jälkeen!

Illalla viereisessä pubissa oli trivia ilta (taisi olla paikan ainut pubi!), jonne lähdimme koko porukalla. Pubi oli tunnettu myös huippuhyvistä ribseistä, joita söimmekin urakalla. Trivia ilta oli hauska, vaikka väsy painoikin (eritoten Anttia ja muita ylityksellä olleita)! Meidän ’quiz on your face’- tiimi sijoittui sijalle neljä! Seuraavana aamuna olikin perusaikainen herätys 7 aikaan ja vietimme päivän jokseenkin bussissa, tarkoitus oli mennä suorinta tietä Wellingtoniin parin pysähdyksen taktiikalla.

Wellingtoniin saavuimme 16. elokuuta. Wellingtonissa myöskin hyppäsimme pois bussista muutaman muun kaverin kanssa. Asuimme 4 yötä Nomads hostellissa (53€/yö). Illalla olikin aika sanoa haikeat hyvästit viereisessä Pubissa Ninjalle että puolelle meidän mahtavasta porukasta, jotka jatkoivat eteenpäin etelä-saarelle! Pubissa olikin menossa Beer Bong- kisailta, siitä tulikin totista touhua ja kovaa analysointia! Hauska ilta!

Wellingtonissa oleskelu oli leppoista, sekä luxusta, koska meillä oli oma pikku (surkea) lämmitin huoneessa (jes, ei paleltumista!), oma wc ja suihku sisätiloissa (ei pihalla hytisemistä) ja kirsikkana kakun päällä vielä televisio, jossa näkyi leffakanavat! Oli aika herkkua! Tietysti heti ensimmäisenä iltana Wellingtonissa kävellessä suomalainen nenä vei suoraan Wellingtonin satamaan, josta löytyi Pop up- sauna! Tämäkin sauna oli supisuomalainen! Siellä kävimmekin parin reppureissaajakaverin kanssa seuraavana iltana. Merivesi oli jäätävän kylmää ja siellä pystyi käydä vain pulahtamassa, mutta olipahan ihanaa!

Pizzaa ja elokuvia!

Jes, saunalöytö!

Ohjeet saunomiseen.. :D

Welligtonin keskustaa

The Bucket Fountain

Kävimme myöskin Museum of New Zealand Te Papa Tongareva- museossa, jossa oli huikea ensimmäiseen maailmansotaan liittyvä näyttely, Gallipoli; The Scale Of Our War! Aivan mahtavasti tehtyjä jätti vahaihmisiä yksityiskohtineen ja hyvin kerrottu sodan tapahtumat Uuden-Seelannin näkökulmasta.

Museum of New Zealand

Viimeisenä Wellington päivänä lähdimme kävelemään n.10 km lenkin Mount Victorialle, josta avautui hienot näkymät ympäri Wellingtonia, samaisessa metsässä oli myöskin kuvattu Taru sormusten herra pätkää, jossa hobitit ovat hobittimetsässä ja vierivät rinnettä alas ja Pippin löytää sienen! joten tuli kierrettyä myöskin Hobbit’s Hideaway Track, tietysti haikkauksen paras löytö oli keinu, jolla pääsi kiikkumaan Wellingtonin kaupungin ylle, tai sitä se ainakin tuntui!

Wellington Mount Victorian huipulta kuvattuna

Näin oli tältä erää Pohjoissaari kierretty, nopeasti vierähtivät kaksi viikkoa täällä! Pohjoissaari pähkinänkuoressa; kaatosadetta, hobitteja, hienoja maisemia, hyviä tyyppejä, kylmyyttä ja lisää kaatosadetta loistavassa seurassa!

~Not all those who wander are lost~

- J.R.R Tolkien