Uusi-Seelanti;Eteläsaari- Sademetsiä & jäätiköitä

Jatkoimme Wellingtonista matkaa parin reppureissukaverin kanssa kukonlaulun aikaan 19.8. Bluebridgen lautalla kohti Eteläsaarta, Pictonia. Lauttaliput maksoivat 53NZD/pää (=32€) ja lauttamatka kesti noin 3,5h. Sää oli kolea ja sateinen, mutta välillä oli pakko käydä pihalla, kannella ihastelemassa maisemia, muutoin tulikin nuokuttua laivan sohvalla ja toivuttua aikaisesta heräämisestä.

Pictonin satamassa hyppäsimme taas Strayn bussiin. Tällä kertaa kuskinamme toimi Romeo, viimeisen päälle rento kaveri. Musiikki soi täysillä bussissa, jos väki ei puhunut keskenään tarpeeksi paljon, niin Romeo laittoi musiikin vielä kovemmalle! Onneksi musiikki oli sellaista, mitä itsekin kuuntelen, muutoin olisi tullut hulluksi! Bussi oli täysi, noin 20 tyyppiä ja todella outoa sekalaista sakkia, ei yhtään ’järkevää’ tyyppiä joukossa, tämä oli sellainen bussi, josta halusi hypätä pois hyvin nopeasti, joten hengailimme lähinnä vain keskenämme Jamien ja Tylerin kanssa, joiden kanssa olimme reissanneet samaa matkaa aina Aucklandista lähtien. Pelasimme usein korteilla shitheadiä eli Suomessa kulkee varmaankin nimellä ”kolmea pöytää” tai ”paskahousua”- mutta Jamien brittiversiona, jossa oli erikoiskorttien lisäksi ’taikakortteja', hauskoja peli-iltoja riittikin monen monta!

Suuntasimme Pictonista kohti Marahau’ta, Abel Tasmanin kansallispuistoon. Maisemat muuttuivat heti jylhiksi vuoristoiksi, joiden seassa vilahti lumihuippuisia vuoria, tiesin, että tämä saari olisi niin minun makuuni, nojauduin linja-auton penkkiin ja ihastelin nenä lasissa maisemia! Pysähdyimme Matkalla Pelorus-joelle, missä oli kuvattu hobittileffaa, vesi oli kauniin turkoosia. Pysähdyimme myöskin ruokakauppaan täyttämään ruokavarastojamme. Romeo- kuskimme lupasi grillata koko porukalle, joten keräsimme kokoon rahaa ja saimme loistoillallisen a’la Romeo!

Pelorusjoki

Yövyimme Marahaussa The Barn -nimisessä mökkimajoituksessa (45€/yö). The Barn sijaitsi todella mahtavissa maisemissa! Abel Tasman oli sellainen paikka, missä olisi voinut olla useamman päivän, paikkaa oli kovin kehuttu, mutta päädyimme pysymään Romeon bussin aikataulussa ja viivyimme vain kaksi yötä, koska minuun iski kunnon flunssa (ei mikään ihme, kun kaikki olivat flunssassa ympärillä), joten ei ollut järkevää jäädä, kun ei olisi mitään pystynyt siellä tekemään sairastelun takia.

The Barn majoituksemme laakson keskellä

Ennen kuin pahin flunssa iski, ehdimme kuitenkin käydä haikkaamassa Abel Tasman Coast Trackin, jonne lähdimme aamu yhdeksältä. Hyppäsimme ensiksi Marahaussa vesitaxiin, joka vei meidät Anchorageen, venekyyti kesti noin 20 minuuttia. Vesitaxista näki kivasti matkalla maisemia, ajoimme Split Apple Rock’in vierestä, bongasimme kivillä loikoilevia hylkeitä ja näin yhden pingviinin sukeltavan veteen!

Vesitaximme

Matkalla Anchorageen

Split Apple Rock

Hylkeitä loikoilemassa kivien päällä

Anchoragesta tarkoitus oli patikoida takaisin 13 km matka rannikkoa pitkin kohti Marahauta. Viimeiset kaksi viikkoa olivat sataneet vettä jokseenkin urakalla, mutta ihme kyllä sää suosi meitä ja aurinko porotti taivaalta! Reitti oli mahtava; sademetsää, pieniä vuoria ja rantapoukamia, joihin saattoi poiketa ihastelemaan merta ja syömään eväitä. Loppumatkasta tosin flunssa puski niin päälle, että alkoi jo pyörryttää ja olin aika heikolla hapella, mutta selvisin kävelystä ja seuraavat pari päivää menivätkin lähinnä sängyssä makoillen. Abel Tasman oli hieno paikka ja kesäsäällä varmasti vielä parempi, kun pääsee viettämään biitsielämää!

Anchorage

Ylös vuorille..

Viidakon keskellä

Evästauko puolessa välissä matkaa
Stilwell Bay rannalla

Takaisin Marahaussa laskuveden aikaan

Marahausta, Abel Tasmanista lähdimme kohti rannikkoa Westportin pieneen kylään. Matkalla pysähdyimme tekemään tunnin mittaisen kävelyn rannikkoa pitkin Cape Foulwindissa, meri oli kaunis ympärillä olevineen kallioineen ja kivillä loikoili hylkeitä vaikka kuinka paljon!

Kohti lumihuippuisia vuoria..

Hylkeitä, jotka nukkuivat auringonpaisteessa,
vaikea erottaa kivistä!

Westport oli pieni paikka. Siellä ei ollut mitään erikoista, yövyimme YHA:ssa 50€/yö. päivä meni lähinnä sairastellessa sängyn pohjalla.

Seuraavana aamuna lähdimme ajelemaan kohti Franz Josefia. Matkalla teimme stopin Pancake Rocksille Punakaiki&Paparoa Kansallispuistoon. Kävelimme lyhyen looppireitin, josta pääsi ihastelemaan noita pannukakkukiviä! Ja tietenkin reitin läheisyydessä oli ihana pieni sisustuskahvila, jossa kävimme syömässä pannukakkuja!

Pancake Rocks

Tunnelmallinen pannukakkukahvila

..Ja matka jatkui kohti vuoria!

Franz Josef oli mahtava paikka, ensimmäiset kunnon lumihuippuiset vuoret tuli nähtyä täällä. Franz Josefin alue oli sademetsää, jonka sisällä olivat nuo uljaat lumihuippuiset vuoret, hienon näköistä niin sademetsät kuin vuoret! Kylä oli myöskin todella pieni, sen kiersi ympäri 15 minuutissa.

Franz Josefissa yövyimme kaksi yötä Rainforest Retreat-majoituksessa (62€/yö). Alppimainen mökkityylinen majoitus, todella kiva! Illalla osallistuimme Pizza Fiestaan majoituksemme ravintolabaarissa, kotitekoista pizzaa tuotiin niin paljon pöytään uunituoreena, kunnes kukaan ei jaksanut syödä enempää, hintaa tuli moiselle 20NZD/pää (eli 12€). Majoituksen pihassa oli iso lämmitetty allas, jossa kävimme oleskelemassa, vesi tosin ei ollut kovin kuumaa, joten kukaan siellä ei viihtynyt kauaa- saimme siis altaan itsellemme!

Franz Josef

Rainforest Retreat majoitus

All by myself..

Seuraavana aamuna pitikin olla klo 09 valmiina lähtemään helihike’lle, olin flunssassa edelleen, mutta olin päättänyt silti lähteä mukaan vaikka pää kainalossa. Franz Josef on kuuluisa jäätikön takia, joka on myöskin maailman nopeiten liikkuva jäätikkö. Helihike jäätiköllä on jokseenkin must asia tehdä täällä!! Harmillisesti sään takia yli 60% helihike reissuista peruuntuu, kun jäätikölle ei ole turvallista mennä, meitä kuitenkin säät suosi ja meillä oli mitä mahtavin sää reissulle!

Kävelimme Franz Josef Glacier Guides- toimistolle aamulla, joka sijaitsi ihan kulman takana. Täytimme tiedot itsestämme ja meidät punnittiin sekä meille laitettiin rannekkeet käteen, joista löytyi tietomme. Etsimme sopivankokoiset varusteet (pipo, hanskat, takki, housut, paksut sukat, vaelluskengät, jääpiikit kenkiin, kävelysauva jääpiikillä ja pieni olkareppu, itse tosin jouduin tyytyä kaksi kokoa liian isoihin vaatteisiin että kenkiin, mutta kyllä niillä pärjäsi).

Tuonne lumiselle huipulle oli tarkoitus mennä!

Kävelimme kopterien laskeutumispaikalle, jossa meidät jaettiin pieniin ryhmiin tietojemme perusteella, Antti ja minä olimme eri ryhmissä ja lensimme näin ollen eri kopterilla. Koska olin ryhmäni kevyimmästä päästä, pääsin kopterissa etupenkille, mikä oli enemmän kuin mahtavaa! Lentokoneessa olo minua ahdistaa, mutta helikopterissa olo oli kertakaikkisen huikeaa! Olisi voinut kauemmankin aikaa lennellä! Lento Franz Josef jäätikölle kesti noin 10 minuuttia. Jäätiköllä laitoimme kenkiin jääpiikit ja lähdimme haikkaamaan 3 tunnin kierroksen.

Ready to go!

Etupenkki mulle!

Paikan päällä Franz Josef Glacierilla

Jääpiikit kenkiin ja menoksi!

Olisi ehkä pitänyt kuunnella tarkemmin, että kuinkas
nämä nyt laitettiinkaan mun ylisuuriin kenkiin:D..

Priimaa pukkas lopulta :)

Sitten menoja!

Maisemat olivat päätähuimaavat ja vähän väliä täytyi pysähtyä vetämään syvään henkeä silkasta onnesta ja ihmettelemään vuorien, jään ja lumen kauneutta.  Mikä onni, että aurinko paistoi, toisaalta se porotti jäätiköllä niin kuumasti, että olisi tehnyt mieli riisua oikeastaan kaikki päällysvaatteet pois ja kirmailla ympäriinsä alusvaatteilla! 

Menimme läpi matalista jääluolista ja todella kapeita jäärailoja pitkin eteenpäin (mikä oli jokseenkin häiritsevää näin pienestä ahtaanpaikankammosta kärsivälle neurootikolle, mutta todellakin sen arvoista), jää oli majesteettisen pelottavan näköistä, mutta mielettömän taiteellisen kaunista ja väriltään jotakin erilaista, mitä ei ollut ennen nähnyt! Näin myös lumivyöryn läheltä (ei kuitenkaan niin läheltä, että olisi tarvinnut alkaa panikoida ja huutaa, että nyt kuollaan kaikki), jäätiköllä on kuulema 10 min. välein lumivyöryjä. Hurjan näköistä ja ääni oli jokseenkin pelottava! Helihike tuli maksamaan 250€/hlö, mutta joka euron arvoinen, Once in a lifetime- kokemus!

Syvälle jään väliin..

Jäisiä polkuja pitkin ja ali esteiden..

Huikee päivä! 

Helihiken jälkeen, kun säät vielä suosivat, lähdimme tekemään pienen kävelyn sademetsään ja kävimme katsomassa kiwilintuja viereisessä West Coast Wildlife Centressä, koska kiwilintuja emme olleet luonnossa bonganneet ja olihan sellainen pakko nähdä, kun täällä nyt oltiin! Centressä oli kaksi kiwipoikasta, jotka sitten aikuisena vapautetaan takaisin metsään, kun ovat oppineet tarvittavat taidot metsässä selviytymiseen. Hauskoja ja ihmeellisen näköisiä lintuja, kiweistä ei tosin saanut ottaa kuvia. Illalla kävimme vielä kuuma-altaissa uimassa, jonne pääsi ilmaiseksi helihike rannekkeella. Aikamoinen päivä!

Kiwejä katsomaan:)

Waiho River

Terrace Walk

Kahden tapahtumarikkaan päivän jälkeen jatkoimme matkaa kohti Wanakaa. Matka Franz Josefilta Wanakaan oli mahtipontinen; kiemurtelevia serpentiiniteitä, sademetsiä, järviä ja nuo kauniin jylhät, lumiset vuoret jokapuolella!  Matkalla ihastelimme Fox Glacieria ja pysähdyimme tekemään tunnin kävelyn Lake Mathesonille, joka oli kaunis pieni peilijärvi sekä pysähdyimme meren rannalle piknikille että kävimme katselemassa pientä vesiputousta. Lähellä Wanakaa ihastelimme Lake Hawea, maisema oli kuin maalauksesta!

Fox Glacier

Lake Matheson walk

Lake Matheson

Piknikille kolean kylmälle biitsille!

Lake Hawea

24.8. Wanakassa hyppäsimme pois bussista ja vietimme siellä seuraavat neljä päivää. Jamie ja Tyler jatkoivat Queenstowniin, joten muutamaksi päiväksi tiemme erosivat. Wanaka oli ihanan pieni kylä, todella kaunis ja seesteinen, tyyni järvi ja lumihuippuiset vuoret ympärillä, täällä oli mukava chillailla ja yrittää päästä eroon edelleen kiusaavasta flunssasta (Antti oli jo aloittanut antibiootitkin). Meidän oli tarkoitus yöpyä Basessa, mutta siellä ei ollutkaan huoneita, joten siirryimme naapuriin YHA:an, mikä oli jo tällä reissulla hyväksi todettu. Meillä oli oma pieni mökki, jossa oma keittiö, tv, suihku,wc ja patteri!! Luxusta! Hintaa tuli yölle 80€.

Meidän 'mökki'

Sorsaperheitä liikenteessä!

Wanaka, Roy's Bay

Wanaka Station Park

Suklaa crepejä, nam!

Kävimme ruokakaupassa pikku marketissa (Wanakan keskustan ainut ruokakauppa), oli aika outo kokemus, kun ykskaks kuuli suomenkieltä ympäriinsä kaupassa, emme olleet suomalaisiin törmänneet kuukausiin! Siinä meitä oli kymmenkunta suomalaista maailman toisella puolella, Wanakan pikkumarketissa koolla, sattuipa porukassa olla Enni Rukajärvi (Suomalainen huippulumilautailija) kumppaneineen! Olivat täällä harjoittelemassa Cardrona laskettelukeskuksessa.

Wanakassa tuli todellakin vain oleskeltua ja käytyä vähän kävelemässä ympäriinsä. Lähdimme ensimmäisenä iltana kuitenkin Basemajoituksen yhteydessä olevaan baariin moikkaamaan muut bussilaiset, jotka jatkoivat aamulla eteenpäin, baarissa olikin baaribingo-ilta hävyttömillä säännöillä, mikä oli hauskaa!

Tuo paljon puhuttu, spekuloitu ja mainostettu nyrkkeilyottelu Mayweather vs McGregor tuli sopivasti keskellä sunnuntaipäivää, joten vietimmekin koko sunnuntaipäivän baarissa, joka sattui olemaan paikallinen irkkupubi! Meno oli hullua, ja oli sanomattakin selvää kumpaa siellä kannustettiin ja toista mieltä ei sitten kannattanutkaan olla..

Parin pävän löhöilyn jälkeen lähdimme Treble Conelle lautailemaan, joka sijaitsi noin puolentunnin matkan päässä Wanakan keskustasta. Bussikyyti edestakaisin, vuokratut ulkovaatevarusteet, lumilauta ja hissilippu tulivat maksamaan 132,50€/pää. Treble Cone oli kyllä pienoinen pettymys, Suomesta löytyy parempiakin mäkiä. Treble Cone oli jyrkkä (ei ehkä aloittelijoille), sohjoinen ja rakennukset nuhjuisia. Mutta se, minkä takia kannatti mennä tuonne päiväksi, oli maisemat!! Kertakaikkisen huikeaa! Itse matka bussilla ylös serpentiiniteitä Treble Conelle 1,5km korkeuteen oli jännittävä ja hissillä ylös huipulle, vajaa 2km korkeuteen oli aika päätähuimaavaa! Tälläisiä maisemia ei ihan Suomesta löydy, vaikka muutoin itse laskettelurinteet eivät olleet hääppöisiä.

Bussissa, matkalla ylös Treble Conelle

Alhaalla Treble Conella

Huippua kohti!

Ylhäällä vuorella oli myös Kea-alppipapukaijoja, jotka olivat hauskoja! Älykkäitä lintuja ja välillä ovat riesaksi, kun ovat superuteliaita, hyppivät autojen katoille ja nokallaan repivät auton kumisia osia rikki, tai sitten surffaavat mukana auton katolla, kun auto lähtee liikkeelle!

Kea-alppipapukaijoja

Päivät Wanakassa kuluivat nopeasti, ennenkuin jatkoimme matkaa Queenstowniin, kävimme vielä Wanakan Puzzling Worldissa. Se on suurimmaksi osaksi ilmainen paikka käydä, sisällä on kahvila ja pöydät ovat täynnä ongelmanratkaisupelejä pohdittavaksi, joiden parissa saattaisi vierähtää vaikka koko päivä. Pienestä maksusta pääsi illusion room- huoneisiin, joissa oli kaikenlaista jännää, silmät tosin tuntuivat menevän sekaisin! Wanaka osoittautui loistopaikaksi, tänne voisi uudestaankin tulla!

Edestä päin katsottuna kangastalussa ei näkynyt mitään..
mutta sivusta katsottuna siitä paljastui..

..Einstein!

~Travel is about the gorgeous feeling of teetering in the unknown~

-Gaby Basora