Chicagon viemää- erilaisen Juhannuksen vietossa

Lähdimme aamulla 22. kesäkuuta New Jerseyn puolelta hyvissä ajoin kohti JFK-lentokenttää (tullessa meillä tuhlaantui matkaan miltei 6 tuntia, joten siitä viisastuneena olimme aikaisin liikenteessä). Otimme Njtransit bussin Manhattanin keskustaan, Port Authorityyn ja sieltä vaihdoimme lentokenttien väliä ajavaan bussiin, samalla systeemillä mentiin siis, kun New Yorkiin saapuessa. Liikenne oli sujuva ja bussia ei tarvinnut odottaa, siirtyminen Lyndhurstista, New Jerseysta JFK:lle vei jokatapauksessa noin reilu 3 tuntia. Lentokentälle ajavaa bussia ajoi kiinalais-amerikkalainen pieni mies, joka myös heitti ihmisten laukut auton perälle ja kyytiläisten jäädessä pois hyppäsi aina bussikuskin paikalta pihalle nostamaan laukkuja. Oli vaikea olla nauramatta, kun minulle tuli tästä meidän kuljettajasta mieleen Kaamea Kankkunen- elokuvien kiinalaismies. Meidän bussikuski selitti joka pysäkillä, että missä ollaan ja ketkä jäävät pois ja kuka tarvitsee laukkunsa, aksentti ja olemus oli niin hupaisa, että heti kun olisi komediaa katsellut! Hauska matka siis kentälle! JFK- kenttä oli todella iso, bussi onneksi vei meidät suoraan 8. terminaaliin, josta lentomme lähti. Tämäkin yksi terminaali oli niin iso kuin koko Helsinki-Vantaa yhteensä! Sai varata aikaa siellä tallusteluun. Check in-tiskillä meidän boarding-passeihin ei jostain syystä saatu jotain tiettyä numerosarjaa, minkä takia meillä kesti selvityksessä ja kaksi eri henkilöä asiaa yritti korjata, lopulta työntekijä jotenkin kiersi järjestelmän ja sai meidän liput meille printattua oikeanlaisena.

Lento kesti n. 3 tuntia, lensimme taas American Airlines’in pikku koneella, matka meni nopeaa elokuvia katsellen, vähän oikeastaan harmitti, kun jäi La- La- land leffa kesken! Mutta seuraavalla lennolla sitten jatketaan! Aikaeroa tuli 1 tunti taas lisää Suomen aikaa verraten, 8 tuntia jäljessä me siis olimme.

Chicagossa ei oltu suunniteltu käyvämme, mutta koska meidän lento NYC:sta San Fransiscoon meni jokatapauksessa Chicagon välilaskun kautta, päätimme viettää Chicagossa pari päivää samalla vaivalla.

Niin, Suomen Chicagoksi kutsutaan Lahtea ( terveiset vaan Eskolle :)) ja nyt sitä oltiin oikeassa Chicagossa- kyllähän tämä vähän erilainen mesta oli Lahteen verrattuna! Nykissä tuttumme kysyivät miksi ihmeessä menemme tänne, ja kommentoivat ”it’s a rough city”- tyyliin. Chicago on vähän huonossa maineessa, Twiittasihan nykyinen presidentti Trump aiheesta Tammikuussa myös seuraavanlaisesti: "If chicago doesn’t fix the horrible ”carnage” going on, 228 shootings in 2017 with 42 killings (up 24% from 2016), I will send in the Feds!” Kaupungin murhatilastot ovat Yhdysvaltojen synkimpiä.

Mutta se ei meitä pelästyttänyt. Olimme perillä Chicagon O’Hare-kentällä klo 19 aikaan, tällä kertaa taaskin edelliskerrasta viisastuneena, olimme katsoneet reitin hostelliin valmiiksi ja selvittäneet kuinka sinne pääsemme, koska kumpikaan ei ollut kovin innoissaan siitä, että kuljemme katuja pitkin eksyksissä vielä yömyöhällä. Hyppäsimme CTA blue line- junan kyytiin lentokentältä, ja pois jäimme lähellä keskustaa, Halsted Street Station’illa, junalippu maksoi 5$/hlö. Asemalta oli vain 500m kävelymatka meidän hostellille, kerrankin sujui helposti meidän siirtyminen, tuntui vähän liiankin helpolta, olisihan tähän jotain lisähaastetta voinut ottaa, kun oli jo tottunut kaikenmoisiin kömmähdyksiin!

Chicagon O'Hare- lentokentällä

Hostellia etsimään!

Olimme varanneet Chicago Parthenon Guest House- hostellista huoneen, huone maksoi 87$/ yö, majoitus oli vähän kalliimpi kuin edelliset, mutta koska olimme kaupungissa vain kaksi yötä, oli fiksuinta ottaa läheltä keskustaa huone. Keskustan muihin hotelleihin ja hostelleihin verrattuna tämä oli suhteellisen edullinen, hintaan kuului myös complimentary breakfast- ei siis mikään hotelliaamupala, mutta sisälsi mehua, kahvia, teetä, muroja, leipää ja hedelmiä- sillä pärjäsi. Hostelli oli vähän vanha ja nuhjunen, portaat vinot ja natisevat, mutta muutoin ihan mainio paikka, hostelli sisälsi myös paljon doormi majoitusta, sen huomioon ottaen hostellissa oli todella rauhallista, ei voi kyllä moittia. Meitä kaksi kerrosta alaspäin oli yleinen oleskelutila, viereisessä rakennuksessa keittiötilat ja joka kerroksessa miehille ja naisille erikseen omat wc/suihkutilat. Ydinkeskustaan matkaa oli n. 2km, nähtävyyksiä oli ihan kävelymatkan päässä.

Ylimpään kerrokseen (ei hissiä käytettävissä), kunnon
porrasjumppaa hostellilla rinkat selässä!

Meidän huone

Naisten wc/suihkutilat

Juhannusta vietimme kiertämällä Chicagon keskustaa ja istumalla Michigan- järven rannalla, satama-alueella, olisin oikeastaan unohtanut koko juhannuksen, ellei olisi asia tullut puheeksi perheen kanssa ja nähnyt somessa juhannuspostauksia! Juhannus-saunaa ei kaivannut, koska aurinko porotti ja lämpöä oli kuumoittavat +30’c. Efekti oli sama kuin saunassa! Uimaan sen sijaan olisi mieli tehnyt, mutta uimarantaa tullut vastaan kiertelymme aikana. 

Lähdimme kävelemään kohti keskustaa ja ensimmäisenä meitä vastaan tuli Willis Tower. Tuo 108-kerroksinen ja 442- metrinen pilvenpiirtäjä. Emme kuitenkaan ostaneet huipulle lippuja, vaan ihailimme rakennusta katutasosta.

Willis Tower by night

Willis Tower

Wills Towerin pihalta napattua

Willis Towerilta kiemurtelimme katuja pitkin kohti Lake Michigania ja päädyimme kauniille ja isolle Buckingham Fountain’ille. Suikulähteestä korkealle suihkuava vesi viilentikin mukavasti kuumana päivänä ja ympärillä oli ihanan isot kävelybaanat ja oleskelupaikkoja.

Sielukkaat junaradat, jotka kulkivat maantien yläpuolella

Abraham Lincoln patsas, ennen Buckinghamin suihkulähdettä

Buckingham Fountain

Kävelimme järven rantabulevardia pitkin ja poikkesimme Millennium Park’iin. Iso, hieno puisto josta löytyi vaikka mitä. Puistossa sijaitsi Chicagon kuuluisa taideteos Cloud Gate. Sitä ihasteltuamme päädyimme viilentämään itseämme vieressä olevalle Crown Fountain’ille. Oli ihana heittää kengät pois jalasta ja loikkia muiden (lähinna lasten) sekaan veteen loiskimaan! Hieno, moderni suihkulähde tämäkin!

Lake Michiganilla

Rantabulevardilla

Millennium Park

Cloud Gate

Cloud Gaten sisällä

Crown Fountain

Päädyimme mäkkäriin syömään ja viilentymään jääkylmällä huutavan ilmastoinnin alle ja haimme Dunkin Donuts’ista jälkkäriä (kyseinen ketju on yhtä yleinen täällä kuin mäkkäri ja subway tms. löytyy joka kulmalta, en tiedä onko Suomeen vielä rantautunut kyseistä ketjua, mutta vähän vastaava kuin Arnolds) ja menimme takaisin Michigan järvelle syömään ja chillailemaan ja viettämään juhannusta leppoisissa fiiliksissä.

Dunkin Donuts testattavana

Kävelimme rantatietä pitkin kohti ydinkeskustaa ja päädyimme Magnificent Mile’lle. Sieltä löytyi paljon kauppoja ja hienoja rakennuksia! 'Yllättäin' päädyin kiertelemään Dylan’s Candy Bar’iin, tuo 2-kerroksinen herkullinen karkkikauppa, jossa myös oma baari; sekä karkkibaari että oikein kunnon ruokaa ja drinksuja myyvä baari, mikä loistava idea!

Navy Pier

Dylan's Candy Bar

Abraham Lincoln patsas ydinkeskustaa koristamassa

Magnificent Maililta lähdimme kävelemään kohti River North -aluetta ja Chicago- jokea seuraten kohti hostelliamme. Rinkkojen pakkaaminen kutsui taas ja seuraavana aamupäivänä suuntana jälleen lentokenttä! 

Chicago River

Merchandise mart

Just Chillin'

Mielestäni Chicago oli todella tunnelmallinen paikka, vaikka ei puolessatoista päivässä kauheasti ehditty syvällisemmin tutustua kaupunkiin, mutta positiivista oli se, että meitä ei lahdattu, ei nähty ammuskeluja, eikä jengitappeluita ;), Chicago vaikutti rennolta kaupungilta, josta löytyy asennetta ja itse tykästyin kovin paikkaan, mielestäni kivempi paikka kuin New York. New York oli turhan hektinen ja väkeä aivan liikaa minun makuun, vaikka kiva kaupunki olikin käydä! Chicagossa arkkitehtuuri oli kaunista, kävelykadut olivat ihanan isot ja tilavat, ja itse pidin junaradoista, jotka kulkivat ylätasossa, maanteiden päällä, toi oman fiiliksensä ja näkönsä kaupunkiin!

Matka USA:n halki jatkuu lentoteitse San Fransiscoon. Täällä ollessa ja lentäessä maan halki, on kyllä alkanut tajuamaan kuinka kauhean iso maa tämä on, ja miksi Amerikkalaiset eivät välttämättä matkustele kauas ulkomaille, täällähän riittää nähtävää koko elämän ajaksi, eikä sekään välttämättä riitä koko maan tutkimiseen! Meidän tuleva road trip Californiassa on vähän mietinnässä, tällä hetkellä Californiaa piinaa kauhea helleaalto, josta Suomessakin asti uutisoitu. Death Valleyssa lämpötilat +55’c paremmalla puolella! Ja ainakin 4 kuollut tähän mennessä kuumuuteen, useita lentoja peruttu, kun koneet eivät kestä kuumuutta. Tuohan on juuri se paikka, minne ajattelimme mennä! Mutta taitaa jäädä välistä noilla hellelukemilla, sulaa pian autonrenkaatkin maantielle.

O'Haren kenttää kohti

~ There’s so much beauty when your eyes lay lost in all the city lights~

-motionless in white