Saavuimme San Fransiscoon lauantai- iltana 24. kesäkuuta, nyt sitä oltiin Californiassa!! Lento Chicagosta tänne kesti 4,5 tuntia ja aikaero muuttui taas parilla tunnilla (nyt 10h Suomen aikaa jäljessä). Hyppäsimme lentokentän sisäiseen Air train’iin, jolla matkustimme oikeaan terminaaliin, josta pääsimme sitten kätevästi juna-asemalle. Ostimme liput BART- lähijunaan, liput maksoivat 4$/hlö, ja lähdimme kohti San Fransiscon keskustaa, matka kesti n.40 min. Hyppäsimme pois Montgomery Streetilla ja kävelimme n. 1,5 km matkan hotelliimme.
Hotellimme, Hotel North Beach (enemmänkin hostelli) sijaitsi Chinatownin ja italialaiskorttelin risteyksessä. Toiseen suuntaan alkoi siis Chinatown ja kiinalaisruokapaikat ja toisesta suunnasta pasta- ja pizzaravintolat, kulman takana oli myös ennustajaeukon kömmeli, jossa lupailtiin Chakran parantamista ja psychedelic reading’ia, sekä vastapäätä Larry Flynt’s Hustler Club, ei siis hullumpi paikka asustella. Hotellimme maksoi 74€/yö. Valitsimme tämän, koska se oli halvin keskeisellä sijainnilla oleva hotelli, jossa huoneessa kunnon jääkaappi ja mikro. Lisäksi kaikki, missä halusimme käydä olivat suunnilleen kävelymatkan päässä, säästimme siis siinä, kun ei tarvinnut ostaa metro/bussi/junalippuja ja saimme tehtyä aamu-ja iltapalat huoneessa.
 |
| Chinatown'in katuja |
 |
| Transamerica Pyramid, lähellä hotelliamme |
Huone oli peruspieni, suihku ja wc- tilat olivat jaetut ja löytyivät käytävältä, niitä oli useita, joten ei ikinä tarvinnut jonottaa, lavuaaria wc-tiloista ei löytynyt, vaan se oli omassa huoneessa. Ihan toimiva paikka budjettimatkailuun, vaikka välillä wc- tilojen kunto ei ollut se kaikista paras ja joutui etsiä muualta kerroksesta siistimmän suihkun/wc:n ( jos haluat luxusta niin run fast and avoid this place!). Huoneessa oli pari kertakäyttömuovimukia pikku peilikaapissa, mutta muutoin mitään astioita ei tietenkään ollut (olihan kyseessä periaatteessa hotelli, vaikka ennemmin pitäisi kyllä toimia hostelli luokituksella). Kävin ensimmäisenä aamuna ostamassa ison take away teen ( koska aamuinen tee on minulle pakko, jota ilman päivä ei lähde käyntiin) ja säilytin pahvikupin ja sille sitten keitin vettä mikrossa ja sain aamuteet keitettyä. Lautasina käytimme mikron lautasta ja valmisruuista jääneitä pahvikuoria- toimi! Olisimmehan toki voineet kaupasta ostaa kertakäyttövälineet, mutta niitä myytiin niin isoissa paketeissa, joten mitäpä turhia, kun homma hoitui näinkin.
 |
| Meidän kömmeli |
 |
| Suomalaista voita löytyi lähimarketista! |
Meillä oli siis 5 päivää aikaa kiertää San fransiscoa! Täällä oli juuri viikonloppuna ollut suuri Pride-tapahtuma, joka meiltä jäi välistä, kun saavuimme vasta la- iltana tänne kaupunkiin. Vähän harmitti, olisi ollut huikeaa osallistua! Junassa, matkalla kentältä kohti hotellia, tulikin vastaan ihanan kirjavaa Pride juhlaväkeä! Nyt vietettiin muutoinkin Pride kuukautta ja täällä sateenkaarikaupungissa se näkyi ja kuului hyvin! Täällä ei liehuneet Amerikan liput joka kodissa ja rakennuksessa, vaan sateenkaariliput! Ihastuin heti kaupungin rentoon, vapaamieliseen ilmapiiriin. Ei ollut väliä oletko ihonväriltäsi punainen, keltainen, valkoinen, musta tai jotain siltä väliltä, tai homo, lesbo, hetero,bi-seksuuaali, ristiinpukeutuja tai ihan mitä tahansa, täällä sai olla juuri sitä mitä on ja se oli normaalia. Kukaan ei katsonut kieroon samaa sukupuolta olevia pariskuntia, jotka kuhertelivat kaupungilla tai sateenkaariperheitä ylipäätään. Näin sen pitäisi olla jokapaikassa!
Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme tutkimaan tätä kaupunkia, San Fransisco ei ollut mitenkään verrattavissa edellisiin kaupunkeihin, missä olimme olleet (New York, Chicago), tämä on niin omanlaisensa paikka. Arkkitehtuurillisesti ei mitään jakoa, kun vertaa edellisiin kaupunkeihin, mutta täällä oli kuitenkin erilainen fiilis, myöskin, kun nyt olimme Californiassa, oli täällä paljon kuivempaa ja karumpaa, muttei yllätys yllätys kuumempaa! Nykissä ja Chicagossa oli yli +30c kostean kuumat helteet ja juuri kuin aloimme tottua nippanappa noihin lukemiin, saavuimme Friscoon, ja täällä olikin lämpötilat +14…+20c välillä. Melkein hävetti kutsua itseään suomalaiseksi, kun piti vetää pitkät vaatteet päälle ja huivit kaulaan jotta tarkeni! Nopeasti sitä alkaa tottumaan kuumempiin lämpötiloihin! Friscossa, varsinkin meren rannalla, tuuli oli järkyttävän kova ja kylmä, vaikka periaatteessa lämpöä oli se +20c, tuntui se kuitenkin lähemmäs +14c, joutui täällä ensimmäisen kerran reissulla laittamaan tuulitakinkin päälle! Suomen kesäsäissä siis täällä mentiin.
Lähdimme kävelemään kohti rannikkoa, ja ensimmäisenä vastaan tuli Lombart Street. Tuo hullunkurinen, mutkitteleva, tie! San Fransiscon kadut olivat muutenkin mäkisiä ja mutkittelevia, mutta tämä oli ihan omaa luokkaansa. Päätimme kivuta Lombart Streetiä ylös, kuvissa ei ehkä huomaa, mutta jyrkkyys oli sama, kuin olisi kiivennyt Seinäjoen Hallilanvuorelle ylös. Sieltä ne autot mutkittelivat alas tuota tietä!
 |
| Lombart Street |
Lombart Streetiltä jatkoimme kohti satamaa, tulimme rantakadulle ja tunnetulle Fisherman’s Warf alueelle. Kävimme syömässä nutella crepet, teet ja kahvit Crepe Cafe’ssa, hiljalleen katselimme ja kiertelimme rantakadun kaupoissa ja kävelykaduilla ja imimme itseemme tämän paikan lungia fiilistä. Satamastä löytyi musée Mécanique, ja laituriin oli ankkuroituna sodassa käytetty sukellusvene USS Pampanito sekä laiva Jeremiah O’Brien, hienon näköisiä!
 |
| Aamun pelastus, teetä ja nutella crepeä:D |
 |
Tyylikkäät, värikkäät, vanhanaikaiset raitiovauvut
kulkivat pitkin kaupunkia |
 |
| Fisherman's Warf |
 |
| USS Pampanito |
 |
| Jeremiah O'Brien |
Kaduilta löytyi paljon kauppoja, ruokapaikkoja, museoita, aquarium yms. Kaduilla esiintyi jatkuvasti katutaiteilijoita, tanssijoista maalareihin saakka. Jäimme katsomaan yhtä brittiläistä akrobaattia, hänen shownsa oli oikeasti todella hyvä ja mies taitava. Hänen vanhempansa olivat olleet akrobaatteja sirkuksessa ja mies itse lähtenyt samoille jalanjäljille, miehessä oli myös koomikon vikaa ja esitystä oli hauska seurata!
Kävelimme kuuluisalle Pier 39:lle, mutta siellä oli aika paljon väkeä, joten päätimme lähteä kävelemään Golden Gate- siltaa kohti rantatietä pitkin. Silta olikin aika kaukana (n. 7Km päässä hotelliltamme). Matkalla vasta huomasi, kuinka kaukana silta tosiaan olikaan ja päätimme vuokrata polkupyörät. Polkupyörä maksoi ensimmäiseltä tunnilta 14$ ja siitä eteenpäin 8$/tunti.
 |
| Pier 39 |
 |
| Ilkeän näköisiä lintuja, jotka ei paljoa väistelly :) |
Pyöräilimme merenrantakatua pitkin (kauheaan vastatuuleen tietysti) ja matkalla sillalle pyöräilimme Forth Mason rakennuksien ohi, jotka toimivat toisessa maailmansodassa päämajana laivakuljetuksille ja sotamiesten kuljetuksille.
 |
| Forth Mason |
Pysähdyimme pyörillä myöskin Palace of Fine Arts- paikassa. Todella kaunis paikka isoine pylväineen, jotka oli rakennettu 1915 Panama-Pacific Exposition’iin ( myöhemmin entisöity parempaan kuntoon).
 |
| Palace of Fine Arts |
 |
| Maisemaa matkan varrelta |
Pyöräilimme ylös Golden Gate- sillalle ja siltaa pitkin toiselle puolelle, mikä oli kerrassaan huikea kokemus (meidän juhannus ajelu)! Yksi tämän reissun tähän asti parhaimmista kokemuksista! Asia, minkä saa ruksia yli minun bucket -listalta! Tuuli oli järkyttävän kova, välillä tuntui että koko pyörä kaatuisi, mutta hyvin onneksi pysyimme pystyssä ja pysähdyimme välillä ihastelemaan maisemia! Kerrassaan huikeaa, ei voi muuta sanoa!
 |
| Siellä se on! |
 |
Seinäjoki Rugby antoi Antille pöllö-nallen matkaan,
josta piti ottaa kuvia matkan varrella. Pöllö mukana sillalla :) |
Seuraavana päivänä kävelimme Union Squarelle keskustaan, mistä löytyi kauppoja yms. ja siitä jatkoimme matkaa Alamo Squarelle, missä sijaitsi Painted Ladies- talot, nuo kauniinväriset viktoriaaniset talot nätisti rivissä.
 |
Tavallisissa marketeissa oli aika kattava juomavalikoima,
näitä hyllyjä riitti MONTA :D |
 |
| Union Square |
 |
| Kaupungintalo |
 |
| War Memorial puisto |
 |
| War Memorial Opera House |
 |
| Painted Ladies |
Olimme ostaneet liput San Fransisco Giants vs Colorado Rockies baseball- peliin AT&T Park stadionille (Giantsien kotikenttä), liput maksoivat 15$/hlö (olimme ottaneet halvimmat paikat yläkatsomosta). Joten kiirehdimme Alamo Squarelta keskustan kautta kohti stadionia, joka sijaitsi satamassa. Pysähdyimme syömään Chipotle Mexican Grill’ssä burritot (ruokaketju on muuten hyvä, ja se toimikin meidän vakkariruokapaikkana täällä San Fransiscossa. Burrito kanalla, tummalla riisillä, tuoresalsalla ja avokadotahnalla, sipulilla, maissilla, juustolla ja sour& cream kastikkeella oli mun lemppari- halpaa ja hyvää ruokaa!).
Olimme ajoissa stadionilla ja kipusimme stadionin ylimmälle riville yläkatsomoon paikoillemme, paikat olivat niin korkealla, että alkuun meinasi vähän huimata! Pelin alkuun juhlittiin myös Pride tapahtumaa ja alussa olikin soittamassa San Fransisco Lesbian Orchestra. Sekä Kiss camissa näytettiin vain samaa sukupuolta olevia pareja pussailemassa, hauskaa! Peliä oli huikea seurata, vaikka Giants olikin ylivoimainen. Oli vähän eri sfääreissä tämä tavallinen peli-ilta täällä verrattaessa suomen superpesis-peleihin!
 |
| Baseball- pelissä! |
 |
| San Fransisco by night |
4.päivänä päätettiin chillailla aamupäivä ja lähteä illasta kävellen Golden Gatelle piknikille katselemaan auringon laskua. On se silta vaan jotenkin maagisen näköinen! Huikea piknik paikka!
 |
| Antin löytö suklaakaupasta; suklaaseen upotettua pekonia |
 |
| Meidän piknik paikka |
 |
| Näitä ihania hippiautoja riitti! Loistorekkari 'peace' :) |
Seuraava päivänä (viimeinen kokonainen päivä täällä) kävelimme parin kilometrin matkan satamaan laiturille nro 33, josta lähdimme laivalla kohti ”The Rock” aka Alcatrazia, liput saarelle maksoivat 45$/hlö (aika kallista budjettimatkaajille, mutta se oli sen arvoista! ) Kyseinen paikka ei paljon esittelyjä kaipaa, onhan tuo vankila maailman kuuluisin! Kuuluisimmat Alcatrazissa istuneet vangit ovat olleet Al ”Scarface” Capone vankinumerolla #85, George ”Machine Gun” Kelly #117 ja Robert ”Birdman” Stroud #594.
 |
| San Fransisco skyline |
 |
| Alcatraz |
Teimme audio tour’in selliosastolla, saimme siis kuulokkeet päähän ja ”nauhurin”, josta painaa playta ja stoppia halutessa. Se oli vaikuttava kokemus, oli mieletöntä kuunnella ex-vankien ja ex-vartioiden tarinoita ja esittelyitä ja tapahtumia Alcatrazista. Vankilasta löytyi oma ”Time Square” ja ”Broadway” käytävä. Time Squaren alla oli ainut kello ja Broadwaylle saapuivat uudet vankitulokkaat. Karuja paikkoja!
Sellit olivat aika kamalat, varsinkin D-block’in ”the Treatment Unit” -eristyssellit, joita kutsuttiin toiselta nimeltä ”the Hole” -selleiksi, joissa oltiin pimeässä yötä päivää. Ei mahdollisuutta päästä jaloittelemaan pihalle tms. Pisin aika vangilla eristysselleissä oli 19 päivän kakku. Jokseenkin jokainen on varmaankin nähnyt elokuvan Pako Alcatrazista, tuo Clint Eastwoodin kuuluisa elokuva, näimme myös sellit, joissa asuivat kyseiset karanneet vangit, jotka olivat kaivaneet tunnelin huoneestaan ja laittaneet sänkyynsä tilalleen paperimassasta tehdyt ”feikkipäät”, aika mieletöntä! Tarinahan ei kerro selvisivätkö karkurit, yksi ex-vartija oli sitä mieltä, että kaikki hukkuivat, toinen tiesi sanoa, että kyseiset vangit opiskelivat espanjaa ja hänen mielestään karkasivat ja pääsivät Etelä-Amerikkaan, mutta tähän päivään mennessä ei ole kukaan ilmottautunut olevansa kuuluisa karkuri! Alcatraz toimi vankilana 29 vuotta ja sinä aikana 36 vankia yritti karata, vain noiden kolmen kuuluisan karkurin kohtaloa ei tiedetä. Muut epäonnistuivat. Eikä ihme, vaikka Alcatraz on suhteellisen lähellä San Fransiscon rantaa, on merivirtaukset niin hurjat, että sellaista matkaa ei olisi kyllä ikipäivänä pystynyt uida. Se tuli yllätyksenä, että saarella tosiaan asuivat vartijat perheineen! Lapset, jotka olivat siellä asuneet, kertoivat videolla omia ajatuksiaan asumisesta, heidän näkökulmasta se oli kaunis saari, luxuspaikka asua, josta kuljettiin laivalla kouluun, vankeja eivät juuri koskaan nähneet.
Ennen vankilaksi muuttumista Alcatraz oli pieni vehreä saari lintuineen, josta tehtiin varuskunta, mutta koska varuskunnalle ei ollut suurempaa käyttöä, muuttui tuo saari pahamaineiseksi vankilaksi. Se suljettiin 1963 liian korkeiden ylläpitokustannuksien ja viemäröinnin puutteellisuuden takia, jonka jälkeen hippiajalla amerikan intiaanitaustaiset valtasivat saaren ja asuivat siellä puolitoista vuotta, siitä spreijausjäljet kyltissä ym. Nyt saari on tehnyt täyden ympyrän ja toimii taas monien eksoottisten kasvien kasvualustana ja lintujen kotina, niinkuin alunperin olikin. Alcatraz kuuluu yhtenä osana Golden Gate kansallispuistoa, joka on maailman suurin. Käymisen arvoinen paikka, iso vankilasellirakennus oli kyllä aikamoinen näky tarinoineen!
 |
| 'The Hole' -eristysselliosasto |
 |
| Tuo kuuluisa Alcatrazin pako! |
 |
| Näin nätit näkymät Alcatrazista San Fransiscon kaupunkiin |
 |
| Nykyään linnut valloittaneet Alcatrazin |
Tapasimme myös ihan livenä entisen vangin, William G. Baker’in vankinumero #1259. Rikollinen, joka loppupeleissä jäi kiinni autovarkaudesta ja tuomittiin 23 vuotiaana Alcatraziin neljäksi vuodeksi. Nykyään eläköitynyt 80-vuotias paappa, joka on kirjoittanut vankilavuosistaan kirjan (Alcatraz #1259). Antti kävi jututtamassa Bakeria pidemmälti. Mielenkiintoinen tyyppi! Innolla odotan hänen kirjansa lukemista!
Seuraavaksi meitä kutsuukin kahden viikon California Road trip! Kohti uusia seikkailuja! Ja seikkailu tästä tuleekin, kun ei vielä tiedetä minne päädymme, jos nyt ensiksi löydettäisiin meidän vuokra-auto!
~Leaving San Fransisco is like saying goodbye to an old sweet heart,
you want to linger as long as possible~
-Walter Cronkite
Aivan huikeaa! 😊😊
VastaaPoistaNiin oli :)!
Poista