Roadtrippin'; Muurahaisten siivittämänä Vegasiin

Jatkoimme roadtrippiä 2.7. Yosemiten suunnalta, Nipinnawaseesta kohti takaisin rannikkoa. Tarkoitus oli ajaa tuolle kuuluisalle Highway 1:lle ( Tyynenmeren rannikolla kulkeva reilu 1000km pitkä tiepätkä, matkalla mahtavia kaupunkeja ja huikeita maisemia) ja ajaa sitä pitkin Los Angelesin suuntaan.

Emme olleet buukanneet Suomesta käsin muita majoituksia roadtripille kuin ensimmäisen Yosemiten läheisyydessä olevan airbnb- majoituksen, se antoi vapauden muutella suunnitelmia lennosta, mitä tulikin tehtyä urakalla, toisaalta, koska majoitukset tuli buukattua edellisiltana tai samana päivänä jokseenkin kiireessä, tuli myöskin buukattua kalliimpia motelleja, kun ei jaksanut etsimällä etsiä halvempia, piti vain päästä johonkin nukkumaan. Myös näin sesonkiaikana, kun mekin ajelimme suosittuja roadtripreittejä ja kävimme suosituissa kansallispuistoissa, ei voinut luottaa siihen, että ajaisi vain jonkin tienvarsimotellin pihaan ja saisi paikan päältä huoneen, kun monet paikat olivat täyteen buukattuja kansallispuistojen lähellä olevissa kylissä!

Ajoimme n.3,5h matkan rannikolle San Simeoniin, jossa yövyimme yhden yön Courtesy Inn- tienvarsimotellissa, meren rannalla. Juuri tuollainen perus jenkkimotelli, mitä näkee kauhuelokuvissa, toki ei ehkä niin ränsistynyt! San Simeonin motelli maksoi verojen kanssa 100$/yö. Huone oli itseasiassa neljälle hengelle (olikin mukava oleskella vähän isommassa huoneessa vaihteeksi), hintaan kuului myös ilmainen autoparkki (monessa paikkaa autopaikasta on 5$-10$ lisämaksu) sekä resparakennuksessa olevan ”spa- osaston”- käyttö, toisin sanoen sisätiloissa oli pieni uima-allas ja yksi poreamme.

Yosemiten hikoilujen jälkeen en malttanut odottaa Tyynenvaltameren loputonta rantaviivaa! Ajatuksissa viiletti minun ’Californialainen unelmani’ juosta bikinit päällä hiekkarannalla, upottaa varpaat kuumaan hiekkaan ja hypätä viilentymään meren aaltoihin! Meri oli niin kaunis! Juoksinkin rannalle ja veteen, mutta pysähdyin ja kauniit kuvitelmani murenivat silmieni edessä taivaan tuuliin. Ei perhana, merivesi oli kylmempää, kun Suomen järvivedet kesällä! Vesi oikein nipisteli kipeästi jalkoja! Lämpötilakin oli tippunut Yosemiten kuumasta +37C’:sta rannikon +20C:een. Hemmetti, eihän sitä viitsinyt edes varpaita kastella. Merituuli oli kylmä, piti ihan pitkähihaistakin vetää päälle. Nielin karvaan pettymykseni ja jäin tuijottelemaan merta ja muutamaa surffaria, kyllä, olisi pitänyt olla märkäpuku mukana, niin olisi ehkä tohtinut uimaan lähteä. Palasin motellille ja hyppäsin pieneen sisäuima-altaaseen lasten sekaan polskimaan. Pääsinpäs edes johonkin uimaan!

San Simeonin rantaviivaa

Seuraavana aamuna luovutimme huoneen ja tarkoituksena oli tehdä visiitti San Simeonin historialliseen Hearst Castleen, tuohon isoon Californialaiseen ökylinnaan, joka kuului äveriäälle Hearstin suvulle (lehtimagnaatti William Randolp Hearst) ja jossa kookoontui Hollywoodin kerma ja poliittinen eliitti, mm. Charlie Chaplin, Cary Grant, Franklin D. Roosevelt, Winston Churchill. Linna sijaitsi vain muutaman mailin päässä motellistamme. Kun saavuimme aamulla paikalle, oli kuitenkin liput jo loppuunmyyty! Olisi pitänyt tehdä edellispäivänä interwebin kautta varaus, mutta ei tullut mieleenkään, että kierros olisi loppuunmyyty tällä pienellä paikkakunnalla. Kävimme kiertämässä pienen museoalueen, joka kertoi Hearstin suvun vaiheista ja näimme kuvia linnasta. Autolla ei päässyt ajamaan lähellekään linnaa, se oli kaukana kukkulalla, jonne olisi pitänyt mennä bussilla (joka sisältyi pääsylipun hintaan), oli myöskin sumuinen ja pilvinen aamu, joten emme nähneet linnasta vilaustakaan. Palasimme rantatielle ja kävimme kävelemässä Hearst Memorial Beachillä, kuuntelemassa meren kuohuntaa. 

Hearst Memorial Beach

Sumuinen aamu!

Jatkoimme roadtrippiä Highway 1:stä ajellen ja ihaillen merta ja kaupunkien ympärillä kulkevia vuoria ja kukkuloita. Ajoimme noin 2,5h matkan Santa Barbaraan, josta olimme varanneet IHSP Santa Barbara- hostellista huoneen kahdeksi yöksi 3.-5.7. Hostelli maksoi peräti 120$/yö, siihen sisältyi aamupala ja ilmainen autopaikka. Hostelli oli ehkä huonoin tähän mennessä, suuremmaksi osaksi sen takia, että saimme viimeisen vapaana olevan huoneen, joka sijaitsi yleisen oleskelutilan yhteydessä, kulman takana oli yleinen keittiötila ja ulko-ovi lähellä, josta kulki väkeä vuorokauden ympäri, joten melua riitti. Hostelli oli vanha talo, joka oli muutettu hostelliksi, lattiat ja ovet narisivat, ovista kuului kova kolaus, vaikka yritti hiljaa laittaa kiinni, seinät ja ovet olivat väljät ja paperinohuet, toisinsanoen nukuin huonosti kaksi yötä, vaikka käytin korvatulppia. Aamupala oli itsepalveluperiaatteella keittössä; sai keittää kahvia ja teetä, lisäksi oli tarjolla puurohiutaleita ja vohvelitaikinaa, josta sai paistaa niin paljon vohveleita kun jaksoi vain syödä hillon, pähkinävoin, siirapin ja suklaahippujen kera (näihin makeisiin aamupaloihin ei kyllä tunnu tottuvan, ruisleipää ja oikein suolaista voita tekisi aamuisin mieli!).

meidän huone

Hostellin hinta oli kyllä kova, se mikä makso, oli sijainti! Hostelli oli kävelymatkan päässä merenrannasta että Santa Barbaran keskustasta. Santa Barbara oli mukavan leppoisa pikkukaupunki. Keskustasta löytyi minun suureksi onneksi Yogurtland-jugurttijäätelöbaari, oikein kunnon aitoa jugurttijäätelöä mansikoilla ja mustikoilla, nam! Minun suurinta herkkua, mitä ei Suomesta tahdo löytyä (ainakaan sitä ehtaa ei-sokerista- tavaraa).

Rannalle oli jo 3. heinäkuuta aamusta aidattu huomioteipeillä pieniä alueita ja väkeä oli pystyttämässä telttoja ja katoksia. Itsenäisyyspäivän juhlinnat olivat alkamassa! Koko ranta täyttyi erinäköisistä telttaviritelmistä. Kerrottakoon, että täälläpäin telttailu on ehkä vähän erilaista, mitä Suomessa tulee mieleen. Itselle telttailu on sitä, että lähdetään rämpimään jonnekin kantamusten kanssa, mukana jotain retkimuonaa, miljoonat hyttyset syö elävältä ja vettä sataa (tietenkin!) ja yöllä lämpötila menee pakkasen puolelle ja sitten nautitaan tästä kokonaisvaltaisesta kärsimyksestä. Täällä ihmiset raahavat teltan lisäksi mukanaan tuolit, pöydät, jääkaapin, jopa kolme kaasugrilliä, erinäköisiä katoksia pystytettäväksi, kauheat määrät ruokaa ja muuta mukavaa viihdykettä! Mikäpä siinä, näitä telttailuja tuli myös todistettua Yosemiten ja Bass laken suunnalla.

Rantakatu täyttyi teltoista ja heti aamusta 4.7. oli täysi itsenäisyyspäivän juhlintatohina päällä! Me otimme lounaan mukaan lähipizzeriasta ja istuimme muiden sekaan rannalle itsenäisyyspäiväpiknikille. Toisessa päässä rantaa, Stearns Warfin läheisyydessä soitti aamusta iltaan asti paikalliset muusikot ja bändit live- musikkia. Vietimme leppoisan päivän rannalla istuen ja ihmetellen. Lämpötila oli +20C:een paremmalla puolella, rannalla tarkeni topilla ja shortseilla kylmästä tuulesta huolimatta, iltapäivästä piti kuitenkin pyörähtää hostellilla vaihtamassa pitkät vaatteet päälle, jotta tarkeni jatkaa juhlimista iltaan saakka. Biitsillä oli hyvä fiilis ja väki juhli hyvässä hengessä! Pimeän tultua (vajaa klo 21 aikaan) alkoi rakettien ammunta. Rannalla saikin pimeässä katsoa ympärilleen, että kuka ampui ja mistä raketteja. Ei paljoa varottu raketteja tai käytetty suojalaseja tms, vaan papatteja ja ym. ammuttiin väkijoukkojen keskellä. Illan huipentuma oli kaupungin järjestämä ilotulitus, joka kesti puolituntia. Todella mahtava! Skoolasimme USA:n itsenäisyydelle ja hipsimme kohti hostellia, aamulla olisi taas ajopäivä edessä.

Juhlijoita alkaa kerääntyä paikan päälle

Meidän 4th of July'n piknikruoka  

Puhuva papukaijakin tuli vastaan Warfilla, huuteli perään!

Tyrannosaurus rex  juhlinnassa mukana!

Pistimme aamulla kamppeet kasaan ja olimme lähdössä ajamaan vajaa 6h matkaa Santa Barbarasta kohti tuota Syntistä kaupunkia, Las Vegasia, meitä kuitenkin odotti yllätys parkkipaikalla. Olimme jättäneet auton ainoalle vapaalle paikalle, parkkipaikan reunaan, aidan viereen, puun alle, emmekä olleet käyttäneet autoa kahteen päivään, kun kaikki paikat olivat kävelymatkan päässä, autoomme olikin leiriytynyt muurahaisyhdyskunta, apukuskin puolelle! Antti ei huomannut mitään, kun hyppäsi kuskin puolelle, mutta kun avasi apukuskin ikkunan kääntääkseen peiliä, alkoi muurahaisia sataa sisälle kauhea määrä! Minä olin jäänyt odottamaan, että Antti peruuttaisi auton, koska en olisi mahtunut seinän vierestä autoon, onneksi en sinne mennytkään! Muurahaiset olivat sellaisia pikku ’kusiaisia’ ja niitä oli sadoittain, kulkivat oven tiivisteiden välissä armeijana! Ovea ei voinut missään nimessä avata ja ikkunan aukaisun takia niitä oli miltei satapäin sisätiloissa. Meidän huikeasta ’Las Vegas fiilistely- ajosta’ olikin kehkeytymässä muurahaissota!

Ei auttanut muu kuin lähteä liikkeelle, hyppäsin takapenkille ja aloin listiä järjestelmällisesti muurahaisia. Minusta kehkeytyi oikein mainio Jenni the Ant Slayer. Laitoin muurahaisille ansankin lattialle, puoliksisyödyn karkin houkuttelemaan nälkäisiä yhdyskuntalaisia. Toiveissa oli, että oven ulkopuolella tiivisteissä ym. koloissa asustelevat pirulaiset saisivat kyytiä, kun pääsisimme highwaylle ajelemaan suurempia nopeuksia! Muurahaisia vain riitti ja riitti, mutta lopulta etenin jo takapenkiltä etupenkille liiskaamaan murkkuja, mutta tuntui siltä, että niitä vilisi pitkin jalkoja, käsiä ja hiuksia sekä möngersi vaatteiden alla. Pysähdyimme huoltoasemalle hetken ajettuamme, sellaiset 80% muurahaisista oli lentänyt tuulen mukana pois. Loput ovelat olivat menneet suojaan tiivisteiden ja konepellin alle. Apukuskin puoleista ovea ei kuitenkaan tohtinut avata, vaan hyppäsin pois kuskin penkin kautta. Lämpömittari oli taas pomsahtanut +40 asteen paremmalle puolelle ja hikipäissään huuhtelimme oven tiivisteitä ja koloja vedellä ulkopuolelta ja avasimme oven vasta sitten. Oven välissä vilisi vieläkin murkkuja! Vedellä yritimme huuhtoa pois noita sitkeitä otuksia ja listiä vielä loppuja mitä näimme, muurahaiset sulautuivat hyvin auton lattiamattoon ja niitä oli vaikea huomata. Vajaa 6h matka Santa Barbarasta aavikon halki Las Vegasiin oli kyllä kerrassaan todella kutkuttava, sanoisin, että jokseenkin kutiseva ja kynsittävä, damn you ants! Eipä tullut yhtään kuvaa tapahtumasta otettua, kun kädet olivat täynnä muurahaisia.

Matkalla!

Perillä!

Saavuimme Las Vegasiin iltapäivästä. Olimme varanneet Paris Las Vegas- hotellista huoneen kolmeksi yöksi, ajalle 5.-8.7. Hotelli sijaitsi ihan ydinkeskustassa, Bellagiota vastapäätä. Olimme päättäneet ottaa vähän kalliimman hotellin, johon sisältyisi hyvä aamupala ja jossa olisi uima-allas, kun oleskelimme +46'C helteissä keskellä aavikkoa, eikä merellekään päässyt vilvoittelemaan ja oltiinhan sitä Vegasissa hurvittelemassa! Huone maksoi 97$/yö +verot ja resorttimaksu 90$. Perille päästyämme, huomasimme että hotelliin ei kuulunutkaan ilmaista autoparkkia niinkuin luulimme, vaan maksoi n.10$/päivä.

Hotellin respassa oli todella pitkät jonot, eikä työntekijöitä ollut ohjeistamassa tai auttamassa, meitä jonottaminen ei haitannut, eihän meillä reppureissaajilla ollut minnekään kiire, jäin sivummalle rinkkojen ja reppujen kanssa ja Antti jatkoi check in- jonotusta ja jutteli jonossa olevan italialaisperheen kanssa, joka oli tyrmistynyt jonotusajasta (yli tunti jonotettu huonetta isossa, kalliissa hotellissa), he nostivat italialaistyyliin kovan mekkalan asiasta ja varsinkin sitten, kun selvisi, että suurin osa oli jonottanut huonetta väärässä jonossa, koska kukaan ei ollut tullut ohjeistamaan. Italialaisperhe otti Antinkin mukaansa ja menivät valittamaan huonosta asiakaspalvelusta. Heidät haluttiin tietenkin heti vaientaa ja heille tarjottiin parempaa huonetta, koska Antti oli samassa porukassa, tarjottiin meille myös parempaa huonetta korvaukseksi odottelusta, mikäs siinä! Saimme huoneen 21. kerroksesta ja näköalan Vegasin ydinkeskustaan, huone oli kuitenkin ihan peruskokoinen, ei sentäs sviittiä saatu.

Huonetta odotellessa

hotellihuoneemme

Näköala meidän huoneesta Vegasin keskustaan päin

Olimme odottaneet vähintäänkin hienoa hotelliaamupalaa, mutta saimmekin 9$ arvoisia aamupalakuponkeja yksi per päivä/hlö, jotka kävivät kahdessa kahvilassa. Pettymys oli suuri, kun sillä 9$:lla sai vain yhden croissantin tai perus kaurapuuron! Ei sisältänyt edes kahvia tai teetä, yksi kuppi teetä maksoi lisää 4$! Kaikki ylimenevä osa täytyi maksaa itse, mitä rahastusta! Ensimmäisenä aamuna vielä poltin sormeni kyseisessä kahvilassa, kun kaadoin kahvia kädelle ihmisjoukossa kulkiessa, kerrottakoon että hermot meni totaalisesti ja petyin kyllä näin ison ja hienon hotellin palveluihin, olisin odottanut enemmän. Päätimmekin hakea aamuisin 9$:lla sen mitä sai, muut ruuat haimme läheisestä marketista ja kahvit ja teet keitimme huoneen pikkukeittimellä. Pettymyksestä toivuttua kiertelimme Paris Las Vegas- hotellikompleksia, paikka oli iso. Hotellihuoneet sijaitsivat rakennuksen yläkerroksissa, uima-allas, spa, sali ja saunaosasto 2.-3. kerroksessa ja alimmassa Casino, kahvilat, kaupat, ravintolat, baarit, teatteri ja hääkappeli. Kaikki oli tehty muistuttamaan tietysti Pariisia, Pariisin kapeita pikkukatuja ja kahviloita. Keskellä hotellin pihaa oli tietysti myös pienempi versio Eiffel-tornista, jonka juurella sijaitsi uima-allas. Täältä löytyi kaikki, eikä tarvetta ollut periaatteessa poistua ulkomaailmaan, eikä kyllä hinkua ollutkaan mennä +46'C polttavaan helteeseen päivin öin, pahinta oli tuuli, se tuntui, kun joku olisi kuumalla hiustenkuivaajalla puhallellut, joten päivät menivät rennosti uima-altaalla loikoillen tai sisätiloissa kierrellen.

Meidän hotelli ulkoapäin iltahämärässä

Sisätiloissa 'Pariisin' kaduilla

Sen verran kuitenkin poistuimme hotellistamme, että kävimme kiertämässä Vegasin ydinkeskustaa. Vieressä oli mm. Planet Hollywood ja Bellagio. Kävimme katsomassa Bellagion suihkulähdeshow’n ja kiertelimme hetken lähikatuja, mutta kuumuuden takia siirryimme hyvin nopeasti ilmastoituihin sisätiloihin.

Ready to go!

Bellagio

Cosmopolitan

Vegasissa oli menossa monenlaista viihdeshowta ja tapahtumaa, esim. UFC:n International Fight Week (ottelijoita tulikin kaduilla vastaan),  konsertteja, teatteria ja vaikka mitä! Varasimme liput Cirque du Soileil’n O-Showhun Bellagioon. Vietimme Illan Bellagion hulppealla Casinolla ja kävimme katsomassaa O- show’n, mikä oli huikea! Drinksun jälkeen (tai ehkä muutamankin) Sain kuningasidean lähteä pelaamaan omalle Pariisin casinollemme Vegasiin uponneita rahoja takaisin! Kyllä, olin jo pienessä voittoputkessa, saamassa päiväbudjetin verran rahaa takaisin, kun iski pelihimo, enkä osannut lopettaa huipulla, pian jäljellä olikin vain muutama penni, ja tiukka tuijotus pelikoneeseen, sinne meni! Mutta hauskaa oli, Viva Las Vegas!

Drinksu tai shotti tai ehkä useampi..

Bellagion teatterissa

Cirque du Soleil

Rahat tuli pelattua, mutta hauskaa oli!

Vegas oli outo ja ihmeellinen turistikeskittymä keskellä polttavan kuumaa aavikkoa, räiskyvine neonvaloineen ja lukemattomine Casinoineen, kuorrutettuna limusiineilla, strippareilla, tanssitytöillä, viinalla ja ruoholla. Kuin pohjaton kaivo, vei kaikki rahat, mitä annoit ja nekin, mitä et olisi halunnut antaa, talo voittaa aina! Kolmen Vegasin yön jälkeen olikin korkea aika poistua kiireen vilkkaa täältä syntien pesästä, jotta rahaa jää vielä loppureissuunkin! Hauska reissu!

~In Las Vegas, it’s hard to decide which of the things you swore you’d never do again, you’re going to do first~

-VitalVegas.com