Maailmanympärireissu oli todellakin once -in- a -lifetime- kokemus, joka nyt on vasta alkanut upota tajuntaan syvemmissä määrin. Kaikki se into ja uusien seikkailujen odotus, ruokamyrkytykset, influenssat, 15tunnin bussimatkat Australian rannikon halki, katsellen bussin ikkunasta sekä auringonlaskua että -nousua, bongaillen wallabeja ja kenguruita, lauttamatkat Fijin saaristossa myrskyssä, lumihuippuset vuoret sademetsien keskellä Uudessa-Seelannissa, Golden Gatella pyöräileminen San Fransiscossa, Grand Canyon ja muut luonnon ihmeet, Malediivien valkoinen hiekka ja turkoosi vesi, haiden ja kilpikonnien kanssa snorklailu- HUH, tässä muutamia asioita- että toteutuneita unelmia luetellakseni- kaikki ikuisesti muistojen aarteisiin taltioituna. Vaikka sitä kuinka reissaisi, ei ikinä saa takaisin tuota samaa fiilistä, kun ensimmäistä kertaa pidemmälle reissulle lähtiessä, tavallaan kovin haikeaa, mutta niin onnellinen olo, että tuli tämä tehtyä!
 |
| Golden Gate, San Fransisco, USA |
 |
| Joshua Tree, California, USA |
 |
| Great Barrier Reef, Australia |
 |
Sigiriyan läheisyydessä, Sri Lankalla. Norsuja sai varoa liikenteessä,
samaten kun meillä suomessa hirviä:) |
 |
| Milford Sound'iin matkalla, Uusi-Seelanti |
 |
| Brisbane, Australia |
 |
| Langkawi, Malesia |
 |
| Horse Shoe Bend, Arizona, USA |
Nyt on todellakin tasan vuosi kulunut siitä, kun palauduin Antin kera jokseenkin vastahakoisesti takaisin Suomeen (kauheaa, kun aika kulunut niin nopeasti!). Tuo koko maailmanympärireissun prosessointi ja sisäistäminen on vienyt todella kauan aikaa- ja jatkuu vieläkin. Niin sanotusti jonkunmuotoinen surutyö on tässä tehty, kuinka sitä voi edes kokonaan palautua tuollaisesta surrealistisesta elämästä takaisin Suomen arkeen? Tuntuu kuin olisi elänyt yhden eri elämän. Hullun elämän. Vai oliko se sittenkin unta?
 |
| Biyadhoo, Malediivit |
Puolen vuoden ajan joka päivä näin ja koin niin paljon uutta, enemmän ehkä kuin aivot jaksaisivat käsitellä, tuli haisteltua ja maisteltua uusia makuja, imettyä itseensä uutta kulttuuria. Tämä prosessointi on näkynyt säännöllisesti ja hauskasti unissani harva se yö kotiinpaluun jälkeen. Uneni ovat jokseenkin sellaisia, missä patikoin kuumissa viidakoissa Kambodžassa tai Sri Lankalla, mutta oikeastaan samanaikaisesti seison vuorenhuipulla ihailemassa Uuden-Seelannin mahtavia maisemia, mutta olenkin Hong Kongissa sukuloimassa, vaikka oikeastaan pitäisi ehtiä työpaikan koulutuspäivään, mutta nukahdan Seinäjoen bussiin ja heräänkin New Yorkissa ja lungisti mietin, että tästä nyt saattaa tulla parin tunnin myöhästyminen töistä.. Joten aivot kyllä edelleenkin sauhuavat ja prosessoivat tätä kaikkea.
 |
| Angkor Wat, Kambodža |
 |
| Ella, Sri Lanka |
 |
| Helihike. Franz Josef Glacier, Uusi-Seelanti |
 |
| Mong Kok, Hong Kong |
 |
| Time Square'n lähistöllä, New York |
Niin, mikä voisi olla salakavalan parempaa ja koukuttavampaa, kun pistää rahaa menemään suuria summia, olla vapaa, ei mitään arkipäivän vastuuta tai sidoksia ja mennä minne mieli halajaa ja tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä mitään? Normaaliksi arkielämäksi muodostui herätä vaikka Malediiveiltä ja varata lentoja kuin taxeja, viettää seuraava ilta seuraavassa maassa. Asua lentokentillä. Hostelleissa. Sademetsissä. Autiolla saarella tai vaikka vuorilla, jumissa lumimyrskyn keskellä. Hypätä maailman pisin swingihyppy. Lentää helikopterilla jäätikölle. Lähteä uimaan keskelle merta etsimään jättirauskuja, haita ja kilpikonnia että valaita. Hypätä ikivanhaan junaan Sri Lankan vuoristossa ja matkata maan halki tai bongata eksoottisia rapuja minitaskulampuilla ympäri pientä trooppista saarta, kun sähkögeneraattorit olivat sammuneet. Tuntui, että vain taivas oli rajana vai oliko sekään. Mikään idea ei tuntunut liian hullulta toteuttaa. Ympäristö oikeastaan ruokki ajatusta ja pisti lisää vettä myllyyn. Tästä muodostui normaaliarkielämä puoleksi vuodeksi, joten oliko ihme, että sitä oli jokseenkin hämmentynyt olo, kun palasi takaisin Suomeen?
 |
| Redwoods, Rotorua, Uusi-Seelanti |
 |
| Biyadhoo saaren koralliriutta, Malediivit |
 |
| Fraser Islandin sademetsässä, Australia |
 |
| Franz Josef Glacier, Uusi-seelanti |
 |
| Gardens by the Bay, Singapore |
 |
| Kotimme Mantaray Islandilla, Fiji |
 |
| Bandos, Malediivit |
 |
Vanhalla junalla matkaten Sri Lankan sydämessä,
vuoriston halki. |
Itseluottamus ja rohkeus kasvoivat huimasti, kun huomasi, kuinka helposti sitä maailmalla selviää. Toisaalta koin, että sain olla enemmän oma itseni maailmalla, ainakin sellainen parempi versio itsestäni. Tyyppi, joka on läsnä hetkessä, aina valmis seikkailuhin ja pursuaa energiaa, ei stressaa joka asiasta tai murehdi tulevaa, on yllättävän sosiaalinenkin ja avoin (what the f*** ), olihan toki ympärillä jatkuvasti samanhenkistä reissuporukkaa, jotka jakoivat samoja ajatuksia elämästä. Palaset loksahtivat kohdalleen, toisaalta sen seurauksena heräsi vielä enemmän kysymyksiä, kuin reissulle lähtiessä. Damn it! Että, jos sitä ajattelee lähtevänsä etsimään vastauksia kysymyksiin maailmalle, niin pistä merkille, että ne kysymykset vain triplaantuvat takaisin tullessa, mutta se on varmaan sitä kuuluisaa elämää. La dolce vita, ja se on ihan okei!
 |
| Haikkaus Hollywood- kyltille, LA, USA |
Kuinka sitten reissaaminen sujui oman erityisherkkyyden näkökulmasta ajateltuna? Erityisherkkyys on kaksiteräinen miekka. Se ottaa ja se antaa. Koin, että kaikki se maailmalla koettu ja nähty ruokki itseäni positiivisessä mielin. Onhan etuoikeus, kuulua siihen pieneen ryhmään, joka näkee värit kirkkaampina ja kaiken kauneuden vähän kauniimpana, kuin muut ja tuntee onnen ja ilon tunteet vahvempana! Mutta onhan se myös pieni kirous tuntea ne negatiiviset tunteet vahvempana ja kuormittua kaikista ärsykkeistä, kun aivot nyt prosessoi ihan kaiken ympärillä olevan ja vastaan tulevan. Joten vähintään viikon välein tarvitsin itselleni sen oman ajan, edes illan tai vaikka päivän tai pari, käpertyä paikkaan, missä ei ole liikaa ärsykkeitä, jossa voi latautua ja prosessoida sitä kaikkea. Oli se sitten pieni hostellihuone, puistoalue, missä ei ollut muita, tai merenranta kylmässä vesisateessa (yllättäen silloin rannoilla ei ole ketään ;)). Sen jälkeen oli taas valmiina latautuneena uusiin seikkailuihin!
 |
| Osaka, Japani |
 |
| Bangkok, Thaimaa |
Kohtaamisia. Me ollaan pohjimmiltaan kaikki samanlaisia ihmisiä, ei väliä missäpäin maailmaa asustaa, joten suvaitsevuutta ja avarakatseisuutta ei ikinä voi olla liikaa, ihmiset hyvät! Vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan usein paikallisten kanssa, niin vaihdetut katseet ja hymyt ja viittomat edelleen lämmittävät sydäntäni ja koskettavat minua syvästi. Muistan, kun törmäsin Sri Lankalla keskellä hämärää pientä museota kauniiseen paikalliseen tyttöön, joka oli pukeutunut perinteisesti intialaistyyliin ja näytti vallan kauniilta ja eksoottiselta näin länkkärin silmiin. Hän hymyili ja olisi halunnut sanoa jotain, mutta yhteistä kieltä ei ollut- ei sitä kyllä tarvittukaan, silmät ja hymy kertoivat kaiken oleellisen ja tuijotimme hetken toisiamme, kaksi eri maailmaa vastakkain. Niin hölmöltä kun se kuulostaakin, molemmat saivat jotain uutta mukaansa tuosta kohtaamisesta ja se oli todella voimaannuttavaa. Ihan pienillä jutuilla voi olla kovin kauaskantoinen merkitys.
 |
| Hiroshima, Japani |
 |
| Nuwara Eliya, Sri Lanka |
 |
| Colombo, Sri Lanka |
Vahvana mielikuvana tulee myös mieleen Sri Lankan tai Kambodžan sydämessä, viidakon ja vuoriston keskellä asuvat paikalliset. Kuinka nuo köyhyyden keskellä, hökkelimajoissa (jotka kaatuvat pienestäkin myrskystä) asuvat, vesiputousissa ja joissa kylpevät ja pyykin pesevät, perheet vaikuttivatkaan niin onnellisilta? ja tässä hetkessä eläjiltä, antaisivat sen vähänkin sinulle omaisuudestaan, jos sitä pyytäisit. Täytyykö luopua kaikesta, jotta osaisi arvostaa paremmin sitä mitä on?
 |
| Sigiriya, Sri Lanka |
 |
| Kalastajia auttamassa. Galle, Sri Lanka |
Reissaaminen 14kg painavalla rinkalla oli vapauttavaa- siinä se elämä oli 55 litrasessa rinkassa. That’s it. Paljon vähemmälläkin olisi pärjännyt. Kulkeminen vanhoissa samoissa vaatteissa päivästä toiseen oli mahtavaa, tarvetta ei ollut ostaa mitään, koska lisäpainoa ei halunnut, mitä vähemmän sen parempi. Yksinkertaista elämää. Nautin.
Suomeen tullessa ja kotiin päästyä iski shokki ja hämmennys kaikesta siitä kodin tavaramäärästä. Mitä ihmettä teen, esimerkiksi isolla vaatekaapillisella vaatteita? Toki arvostus nousi myös monta asiaa kohtaan, mitä piti itsestäänselvyyksinä ennen reissua. Muun muassa, lämpöinen koti, jossa todellakin patterit toimii, ennenkaikkea vesijohtoveden puhtaus, toimiva suihku ja toimiva wc- pönttö, jossa myös pyörii juomakelpoinen vesi- amazing! Meille itsestäänselviä asioita- jotka kuitenkin heti Suomenrajojen ulkopuolella muuttuvat ei- niin- itsestäänselviksi.
 |
| Phnom Penh, Kambodža |
Kuten aikaisemmin jo totesin, tuo irtiotto ja elämän mullistava kokemus oikeastaan nostatti esiin vielä enemmän kysymyksiä, kuin lähtiessä eikä niinkään antanut suoria vastauksia. Mitä enemmän näkee- sitä enemmän haluaa nähdä. Mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä vaikeampi myöskin valita. Kun on nähnyt niin paljon erilaisia tyylejä elää ja asua, niin missä sitä itse asuisi ja mitä tekisi? Onko koti Suomessa vai ulkomailla? Missä olisi hyvä olla? Imeekö tämä suomalainen elämäntyyli minusta kaiken sielukkuuden pois, kun en sovi ehkä niin suomalaiseen muottiin? Juuret on Suomessa, mutta levoton, vaeltava sielu vetää maailmalle.
Varsinaista yltiöpäistä rakastumista mihinkään paikkaan ei tullut sillätavalla, että samantien olisi ollut valmis sinne muuttamaan ja kutsumaan paikkaa omaksi kodiksi. Lähemmäksi koti- fiilistä pääsivät lentokentät. Ah, nuo ihanat eri kulttuurien sulatusuunit -paikat, joissa on tsiljoona mahdollisuutta kulkea minne päin vain maailmalla. Mutta ironista on, että kaikkien näiden miljoonien lentokilometrien jälkeen, kärsin edelleenkin lentopelosta, ha!
 |
Kambodžassa, Angkor Watin pienillä potkurikoneilla
pääsi tiiviissä tunnelmassa perille! |
 |
| Hong Kong- lentokentällä |
 |
| Lentokentällä- Chicago, USA |
Ehkä on parempi todeta itselleen, että etsintä jatkuu, tai sitä on tuomittu ainiaaksi kulkijaksi, tälläinen ’gipsy soul’, mutta rauhallisin mielin voin tulla siihen päätökseen, että koti on siellä missä minäkin. Missä se ikinä milloinkin on. Se kulkee mukanani <3.
 |
| Mount Cook, Uusi-Seelanti |
Kommentit
Lähetä kommentti